Hilleripilvi
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Hilleripilvi nautiskeli omasta seurastaan aukiolla. Hänen “rakas” kumppaninsa Lammikkoloikka oli lähtenyt jonnekin siskojensa kanssa tekemään mitä lie – se oli hänelle oikeastaan aivan yhdentekevää. He ehtisivät taas loppupäivän esittää toisilleen vannoutuneita rakastavaisia, mutta nyt kollin sininen katse seurasi haikailevasti erään tutun tabbykuvioisen kissan liikkeitä. Hilleripilvi pidätteli huokausta katsoessaan Kaamoskukan hahmon perään, kun kolli selvästi oli valmistautumassa lähtemään ulos.
Kaamoskukka oli kaiketi huomannut ei-niin-salaisen ihailijansa tuijotuksen ja heitti leirin suuaukolle mennessään Hilleripilven suuntaan merkitsevän katseen. Hilleripilvi ihan suli noiden harmaansinisten silmien poltteesta. Kaamoskukka oli sulopuheinen ja halutessaan hyvin viettelevä kissa, mutta tuon katseen kolli soi ainoastaan Hilleripilvelle.
Jälleen kerran täplikäs soturi toivoi, että he olisivat voineet olla oikeasti yhdessä. Olihan heillä omat yksityiset hetkensä soturitehtävien ulkopuolella, jolloin he kuuluivat vain ja ainoastaan toisilleen, mutta leirissä he eivät saaneet näyttäytyä muille läheisiä klaanitovereita kummempina. Se raastoi Hilleripilveä sisältä päin enemmän kuin hän halusi myöntää.
Jossain vaiheessa Varissulka oli ilmestynyt jututtamaan häntä. Hänen huomionsa kiinnittyi tummanharmaaseen soturiin täysin vasta sitten kun Kaamoskukka oli kadonnut hänen näköpiiristään – prioriteetit, sehän oli selvää. Hilleripilvi ei voinut sanoa tuntevansa Varissulkaa juuri ollenkaan. Hän tiesi ainoastaan sen, minkä kaikki muutkin: Kolli oli Tuhkajuovan ja Henkäystähden poika sekä Aaltosalaman kumppani. Sattumoisin soturi oli myös hänen leikkiheilansa veli, joten vähintään siitä syystä heidän olisi parempi tulla toimeen edes jotenkuten. Se taasen ei ollut Hilleripilvelle mikään ongelma.
Kohta Varissulka alkoi juoruta jostakin hiirenaivoisesta soturista, joka lehtikadon aikaan oli kiivennyt puuhun ja tippunut alas lumikekoon kuin mikäkin idiootti konsanaan. Juttu sai Hilleripilven hännän kiertymään kippuralle huvittuneesti, kun hän yritti pähkäillä, kuka onneton Varissulan tarinan sähläri oli. Tämän tarinan hän kertoisi myöhemmin Kaamoskukalle, siitä kolli saisi hyvät naurut!
Varissulan seuraavat sanat kuitenkin saivat hymyn hyytymään hänen kasvoilleen ja jäädyttivät nauruntirskahdukset hänen huulilleen: ”Kaamoskukka varmaan nirhaisi minut, jos kuulisi… No, hyvä sinunkin tietää, ettei ystäväsi ole ihan siitä terävimmästä päästä…”
Hilleripilvi tuijotti kovin viattoman näköisesti virnistelevää Varissulkaa järkyttyneenä. Tämän täytyi olla pilaa. Kaamoskukka ei ikinä olisi yhtä hölmö kuin Varissulan äsken kuvailema kissa! Siitä Hilleripilvi laittoi vaikka päänsä pantiksi.
“Hah ha”, Hilleripilvi pudisteli päätään ja nauroi kuivahkosti, yrittäen leikkiä kuin kolli ei olisi onnistunut pääsemään hänen ihon alleen. Varissulkakin taisi kuitenkin huomata, että oli jo tehnyt niin. “Hyvä juttu. Mutta se on täyttä potaskaa. Kaikkihan tietävät, että Kaamoskukka on koko metsän sulavaliikkeisin kissa. Ei hän olisi niin hiirenaivoinen että yrittäisi kiivetä jäistä puunrunkoa pitkin.” Hilleripilvi hymyili, mutta hänen katseensa oli murhaava, kun hän porasi sen takaisin tummanharmaaseen soturiin.
//Varis? >:D
