Apilatassu
Keskustelin Havutassun kanssa vielä tylsistä partioista. Olisin halunnut jo harjoittelemaan, mutta Lätäkkölempi aikoi pitää harjoitukset vasta illalla.
”Minun pitää mennä harjoitukset kutsuu!” Siskon ääni saa minut valpastumaan ja nyökkään.
Havutassu kipittää Katajanoen luo ja lähtee leiristä harjoituksiin.
”Apilatassu, keskity!” mestarini suusta pääsee käskevä naukaisu.
Nyökkään ja hiivin taas eteenpäin. Lopulta loikkaan mutta laskeudun huonosti alas ja kaadun vatsalleni maahan.
Auringon viimeiset säteet on jo laskemassa, mutta omat harjoitukseni ovat vasta alkaneet.
Lätäkkölemmen mielestä olimme saaneet hyvää jälkeä vaanimisasentoon, mutta viimeisessä loikassa minulla oli paljon petratavaa. Olisin halunnut taas vain taistella ja taistella, sillä se olisi tärkeää, muita petoja kuten kettuja vastaan. En halunnut taistella muita kissoja vastaan, sillä en pitänyt siitä. Saalistus oli kuitenkin aivan yhtä tärkeää, ja halusin kehittyä siinä. Menin taas vaanimisasentoon ja aloin hiipiä pari askelta eteenpäin. Hetken kuluttua hyppäsin mahtiloikan suoraan eteenpäin pienen risun päälle. Risu katkesi rusahtaen painoni alla. Kehräsin tyytyväisenä ja siirsin katseeni mestariini.
”Voinko yrittää vielä napata jotain?” kysyin ja silmissäni kiilsi into.
Lätäkkölempi nyökkäsi.
Innoissani aloin haistella ilmaa ja maata ja erotin useita tuoksuja! Päästäisen, hiiren ja oravan! Lopulta päädyin seuraamaan hiiren hajua. Menin tarkkaan vaanimisasentoon ja aloin hiipiä tarkkailen maaperää etten missään vaiheessa astuisi lehtien tai oksanpätkien päälle.
Yritin hillitä itseäni ja onnistuinkin pitämään häntäni aloillaan. Mitä enemmän liikuin, sitä enemmän haju voimistui.
Korvissani kohisi ja tarkkailin ympäristöä niin hyvin kuin osasin. Lopulta näin pienen pulskan ja ruskean otuksen joka piteli käpälissään pähkinää.
Hiivin muutaman askeleen päähän hiirestä pitäen huolen siitä, että olin tuulen alapuolella.
Lopulta loikkasin suoraan eteenpäin hiiren päälle. Se päästi pienen Vinkaisen joka katkesi nopeasti kun pyrin sen niskan poikki.
Käännyin silmät onnesta kiiltäen Lätäkkölempeen päin hiiri hampaissani keikkuen.
”Hyvä voimme palata leiriin on jo myöhä, huomenna on harjoitukset aurinkohuipun aikaan” mestarini sanoi.
Nyökkäsin ja lähdin kulkemaan eteenpäin kohti leiriä.
Väsyneenä ja jalat kipeinä raahustin sisään leiriin. Kiikutin hiiren kasaan ja painuin nukkumaan.
Author: Sarifiina
Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.