Kortetuike

Tunnelma välillämme oli muuttunut yhtäkkiä jotenkin vaivaannuttavaksi, ja se sai minut kiemurtelemaan turkkini sisällä entistä levottomammin. Tapa jolla Varpulaulu minua katsoi sai jotenkin minut kyseenalaistamaan kaiken.
“Olen iloinen, tietenkin”, vastasin kohta, en tosin niin itsevarman kuuloisesti kuin olisi kuulunut. Kumppanuus Korpikasteen kanssa oli elämäni iloisin asia – tämä tilanne vain hämmensi minua. “Minä vain… Siinä on paljon uutta. Emme ole olleet kumppaneita vielä kokonaista päivääkään, tältä se varmasti tuntuu kaikista alkuun.” Hymyilin, mutta tässä tapauksessa hymy oli enemmänkin veruke kätkeä sekavat ajatukseni kuin ilmaista onneani.
Nousin seisomaan ja venyttelin jäseniäni. Nuolaisin sen jälkeen rintaani pariin otteeseen, vältellen katsomasta Varpulaulua silmiin. “Minun täytyy varmaankin tästä kohta mennä ilmoittautumaan johonkin partioon tälle päivää”, nau’uin aihetta vaihtaakseni. “Olen lorvinut jo tarpeeksi leirissä.” Olin aikeissa kysyä, haluaisiko Varpulaulu lähteä mukaan, mutta sitten tajusin, että tämä oli varmaankin juuri tullut ulkoa. Katsoin ystävääni aukoen suutani äänettömästi ennen kuin lopulta sanoin: “Sinäkin taidat olla väsynyt.”
*Kortetuike, olet idiootti!* Minun olisi pitänyt osata pitää kuononi kiinni, mutta jotenkin päädyin päästelemään suustani milloin minkäkinlaisia sammakoita. Harmillisen usein se sattui aina juuri Varpulaulun seurassa.
“Siis, tarkoitin, että olet varmaan väsynyt, kun olet jo käynyt tänään ulkona, enkä siksi pyydä sinua nyt mukaan.” Lapani lysähtivät luovuttaneina. Nyt tämä oli enää vain outoa.

//Varpu?

Author: EmppuOmppu

.