Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviilto kurtisti inhoten kulmiaan, kun Pimentovarjo kehtasi epäillä hänen ajatuksiaan. Pimentovarjon oli itsekin tiedettävä, etteivät hänen puheensa olleet totta. Jääviilto itse oli koulinut Kaamoskukasta soturin ja se jos jokin oli ollut kovan työn alla. Kaamoskukka oli ollut aivan kamala oppilas, josta ei ilman Jääviillon koulimista olisi koskaan edes tullut soturia. Typerä kolli oli pelännyt turkkinsa sotkeentuvan, joka oli merkki siitä, etteivät erakkoveriset voineet olla hyviä sotureita.
”Minä osaan kyllä ajatella itsekin!” Jääviilto sihahti ja otti uhkaavasti ties kuinka monetta kertaa askeleen lähemmäs Pimentovarjoa. Kolli siristeli jäisiä silmiään ja yritti nähdä Pimentovarjossa edes jotain merkkiä pelosta, mutta aivan turhaan. Typerä naaras oli vuodenaikojen aikana kai turtunut Jääviillon vihalle, eikä hän pitänyt kollia enää uhkana. Jääviilto tiesi, että jonain päivänä hän vielä iskisi hampaansa Pimentovarjon kurkkuun ja näyttäisi tälle, että hänellä todella oli syytä pelätä.
”Ei siltä vaikuta”, Pimentovarjo vastasi ja kohautti lapojaan välinpitämättömästi.
”Se, että minä vaalin puhdasta kuolonklaanilaisverta, ei liity mitenkään Henkäystähteen! Jos minulta kysytään, koko kissa saisi painua hiiteen!” Jääviilto sähisi inhoten. Hän ei ollut varma, oliko hänen inhonsa kohdistettu Pimentovarjoon, Henkäystähteen vai molempiin. Heidän vuokseen Jääviilto oli yhä soturi, eikä varapäällikkö.
