Sulkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Sulkatassua oli ärsyttänyt, kun Sähkötassu oli tullut häntä herättämään kesken hyvien unien. Naaras oli palannut kokoontumisessa olleiden kissojen kanssa leiriin myöhään yöllä, ja raidallista oppilasta väsytti edelleen hurjasti. Sähkötassu oli saanut siskonsa ylös kertomalla uintiharjoituksista. Väsymys oli hälventynyt hiukan, ja Sulkatassu oli noussut ylös.
Vaikka Sulkatassu olikin innoissaan uintiharjoituksista, häntä ärsytti niiden ajankohta. Aivan kuin Tuhkajuova haluaisi tahallaan ärsyttää tytärtään pitämällä uintiharjoitukset tähän aikaan.
Harmaanruskea naaras laahusti veljensä perässä ulos pesästä. Pääaukiolla oli melkoinen vilinä, sillä aurinko oli jo noussut. Aurinko lämmitti mukavasti oppilaan turkkia. Sulkatassu nautti viherlehdestä, ja siitä että pääsisi viimeinkin Hehkulammelle uimaan. Edelliset uintiharjoitukset oli pidetty leirin lammessa ennen lehtikatoa. Silloin Sulkatassu, Sähkötassu ja Sinilintu olivat olleet vasta pentuja. Tuhkajuovalla oli ollut hiirenkorvan ja viherlehden alun ajan käpälät täynnä töitä, eikä naaras ollut kai vain ehtinyt pitää harjoituksia pennuilleen.
”Tuleeko Sinilintu myös mukaan?” Sulkatassu kysyi kuin ohimennen veljeltään, kun kaksikko suuntasi kohti leirin uloskäyntiä. Sähkötassu pudisti päätään.
”Vain sinä ja minä.” Sulkatassu ei sinänsä ollut yllättynyt asiasta. Ei hänellä itselläänkään olleet mitkään maailman parhaat välit emonsa kanssa, mutta Sinilinnulle Tuhkajuova hädin tuskin edes suostui puhumaan. Tabbykuvioinen soturi tuntui halveksivan Sinilintua, joka poikkesi varsin paljon muista sotureista. Olihan Sinilintu vähän outo, mutta siitä huolimatta Sulkatassu välitti sisarestaan.
”Harmi. Olisi ollut mukava viettää hänen kanssaan aikaa”, Sulkatassu tokaisi. Sähkötassu ei vastannut. Kaksikko istuutui alas piikkihernetunnelin läheisyyteen. Raidallinen Sulkatassu päätti käyttää odottelun peseytymiseen. Pitkin kielenvedoin hän siisti lyhyttä turkkiaan niin kauan kuin vain ehti.
Hetken kuluttua oppilaita lähestyi kaksi naarassoturia. Tuhkajuova kulki mustan Pimentovarjon edellä. Sulkatassu ei tuntenut tummaa soturia, mutta tiesi tuon olevan suurin piirtein Tuhkajuovan ikäinen. Emo heilautti hännällään merkin seurata kohti piikkihernetunnelia. Sulkatassu nousi nopeasti ylös ja kirmasi sotureiden perään veljensä edellä. Sähkötassu tuli naaraan perässä rauhallisemmin askelin.
”Olemme menossa Hehkulammelle uintiharjoituksiin, minulla on Punatähden lupa”, Sulkatassu kuuli Tuhkajuovan ilmoittavan vartiossa seisovalle Haukkasiivelle. Kolli siirtyi sivuun ja päästi nelikon piikkihernetunneliin.
Matka Hehkulammelle tuntui kestävän ikuisuuden, sillä Sulkatassu oli niin innoissaan, ettei malttanut odottaa. Soturit hänen edellään tuntuivat suorastaan matelevan eteenpäin. Hän olisi halunnut juosta heidän ohitseen, mutta tiesi ettei siitä seuraisi muuta kuin paluu leiriin. Siispä naaras oli tyytynyt matelemaan sotureiden perässä turhautuneena.
Viimein harmaanruskea naaras saapui muiden kanssa Hehkulammen sinisen veden ääreen.
”Vartioi sinä tässä”, Tuhkajuova tokaisi Pimentovarjolle, eikä mustalla soturilla tuntunut olevan mitään sitä vastaan. Sulkatassu loikki rantahietikolle ja katseli vettä lumoutuneena. Viime yönä vesi oli kimallellut kauniisti kuun valossa, mutta Sulkatassu nautti enemmän siitä, miltä Hehkulampi näytti auringossa. Sen vesi oli suorastaan hehkuvan sinistä, ja tuntui vetävän naarasta puoleensa. Hän astui veteen epäröimättä. Se oli viileää, mutta se tuntui vain mukavalta auringon paahteessa.
”Kertaamme tänään uimisen perusteita”, Tuhkajuova ilmoitti ja asteli jälkeläistensä edellä veteen. Oppilaat eivät epäröineet, vaan seurasivat emoaan pidemmälle. Kun vesi kosketti Sulkatassun vatsakarvoja, hän pysähtyi kuuntelemaan emonsa sanoja.
”Kyllä minä muistan ne jo! Pitää löytää oikea rytmi ja niin edespäin. Katso vaikka”, Sulkatassu tokaisi ja otti muutaman askeleen syvemmälle. Hän irrotti käpälänsä veden pohjasta ja alkoi ensin kauhoa etukäpälillään vettä, ja potki sitä samassa tahdissa takajaloillaan. Naaras innostui, kun hän pysyi hetken ajan pinnalla ja pääsi puolentoista hiirenmittaa eteenpäin. Sitten oppilas kadotti rytminsä, ja vajosi pinnan alle. Ikäväkseen hän oli uinut kauemmaksi rannasta, eikä enää yltänyt pohjaan. Naaras oli vähällä mennä paniikkiin, mutta onnekseen Tuhkajuova sukelsi pentunsa perään ja veti tuon lähemmäski rantaa niin, että Sulkatassu ylsi pohjaan.
”Oho”, naaras virnisti huvittuneesti, kun hän nousi ylös ja katsahti emoonsa. Tabbykuvioisen soturin kasvoilla oli turhautunut ilme, ja tuo pudisteli päätään pettyneenä.
”Kun uit, ui aina vastarantaan. Hukutat vain itsesi uidessasi kauemmaksi, kun et vielä osaa uida. Äläkä ala sooloilemaan, tai tämä jää viimeiseksi uintikerraksesi”, Tuhkajuova murahti tyytymättömänä ja jatkoi opetusta.
//Sähkö?
// 588 sanaa
