Pimentotassu
Kirjoittaja: Auroora
Katsahdin hetkiseksi Tuhkatassua, mutta en niin kauaa, että hän olisi kuvitellut minun pitävän hänen kanssaan puhumisesta. Hän oli kysynyt, tekisikö mestarini Punatähti kanssani mitään huomenna.
”Hän sanoi, että jatkaisimme huomenna metsästysharjoituksia”, vastasin muistellen päällikön sanoja. Punatähti oli auringonnousun aikaan kertonut, ettei voisi kouluttaa minua tänään, mutta ehtisi kuitenkin huomenna. Päällikkö oli sanonut, että harjoittelisimme jälleen metsästystä, sillä siinä minulla oli eniten hiomista. Joutuisin kaiketi taas kiipeämään puihin. Nyt kun koulutukseni oli edistynyt, siitä oli tullut paljon haastavampaa. Punatähti keskittyi enemmän pieniin asioihin ja yksityiskohtiin. Ennen hajujälkiä seuratessa oli riittänyt, että tunnistin eläimen ja lähdin seuraamaan kutakuinkin oikeaan suuntaan. Nyt minun oli sen lisäksi jäljitettävä riistan tarkka sijainti, pääteltävä tuulen suunta ja oikea lähestymistapa. Punatähti oli ehkä aiemmin sallinut sen, että joskus harhauduin jäljestä, mutta tällä tasolla se ei enää ollut hyväksyttävää. Jos niin kävisi, harjoittelisimme jäljittämistä monta päivää niin kauan, että se sujui.
”Millaista on olla päällikön oppilas?” Tuhkatassu kysyi, tuskin kiinnostuksesta vaan rikkoakseen syntyneen hiljaisuuden.
”Siinä on hyvät ja huonot puolensa”, vastasin hetken kuluttua. Muistelin, miten olin ollut hyvin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, kun Kuolonklaanin päälliköstä oli tullut mestarini. Mikä oli tietenkin typerää, ei se johtunut siitä, että olisin ollut muita parempi. Joskus tuntui kuitenkin, että soturi mestarina voisi tarjota tehokkaampaa koulutusta.
”Hän ei pääse aina kouluttamaan minua, eivätkä muut soturit tunne taitojani ja osaamistani yhtä hyvin”, tuumin, ”mutta hän korvaa sen kokemuksellaan. Vaikka varmasti monet soturit ovat yhtä kokeneita kuin hän.”
Hiljaisuus laskeutui taas yllemme. Mietin, miten voisin päästä kiusallisesta tilanteesta pois, mutta en keksinyt mitään tekosyytä. Minulla ei ollut edes tälle illalle tekemistä, enkä voinut mennä nukkumaankaan, sillä aurinko ei ollut vielä edes laskemassa. Liekkihäntä oli antanut meille vapaaillan, miten sen sitten käyttäisi? Eräs idea juolahti mieleeni ja käännyin Tuhkatassun puoleen.
”Minä en sitten ehdota tätä siksi, että haluaisin olla ystäväsi tai mitään. Haluan vain pärjätä niissä harjoituksissa hyvin”, selitin toiselle oppilaalle. En voinut uskoa, että olin pyytämässä Tuhkatassua viettämään kanssani aikaa vapaa-ajalla, mutta uskoin siitä olevan minulle hyötyä.
”Lähdetäänkö harjoittelemaan yhdessä? Tiedän, että meidän taitomme ovat suunnilleen vastakohtaiset: sinä olet minua parempi saalistaja, minä sinua parempi taistelija. Sinä olet hyvä kiipeilijä, minä olen nopea. Voisimme oppia toisiltamme. Hyötyisimme siitä molemmat.”
//Tuhka?
//354 sanaa
