Uiveloyö

Valmistauduin jo tuntemaan Virtaviiman kynnet poskessani, kun yhtäkkiä Susimieli tuli väliimme. Änkyttävä kolli asettui suurempaa soturia vastaan tyhmänrohkeasti – vastakkainasettelu oli yhtä järjetön kuin jos hiiri olisi yrittänyt tapella kissaa vastaan. Silti en voinut olla ihastelematta tuota järjetöntä sankaria.
Olin ollut liian keskittynyt ällistelemään odottamatonta väliintuloa, että vasta Susimielin tuskaisa vinkaisu sai minut tajuamaan, että Virtaviima oli suunnannut minulle tarkoitetun iskunsa kollia päin. Susimieli hoiperteli taaksepäin, ja veren tuttu metallinen löyhkä täytti nenäni.
“Rääpäle”, Virtaviima tuhahti ja käänsi meille selkänsä. Kyyhkypyrähdys vilkaisi meihin päin äänettömästi virnistäen ja lähti siskonsa perään.
“Sa-sattuiko sinuun?” Susimieli keinutteli painoaan tassulta toiselle. Soturin ääni värisi, mutta hän katsoi minua silmiin. Se sai vatsani heittämään kuperkeikkaa.
“Ei sattunut, kiitos sinun”, vastasin hymyttömästi, mutta katseestani paistoi ihailu. Nousin seisomaan ja astelin lähemmäksi kollia tarkastellakseni jälkiä hänen naamassaan tarkemmin. “Virtaviima on oikea mäntti. Mutta sinä olit urhea. Urheampi kuin useimmat tässä kurjassa klaanissa.”
Virtaviima ja Kyyhkypyrähdys kulkivat jo kaukana edellämme, kun käännyin mulkoilemaan siihen suuntaan, mihin kaksikko oli lähtenyt.

//Susi?

Author: EmppuOmppu

.