Jääviilto
Jääviilto katsoi, kun partio suuntasi leirin uloskäynnille ja katosi piikkihernetunnelin uumeniin pois Jääviillon näköpiiristä. Soturi oli määrännyt partion vahtimaan Eloklaanin rajaa. Hän oli viime aikoina järjestänyt yhä vain useamman partion naapuriklaanin rajalle, sillä luotto eloklaanilaisiin oli vähentynyt niin, että Jääviilto halusi huolehtia vihollisklaanin tietävän, että Kuolonklaani ei hyväksyisi minkäänlaisia rajanylityksiä tai edes sitä, että eloklaanilaiset katselivat väärällä tavalla heidän reviirilleen. Soturi inhosi sitä, miten eloklaanilaiset uskoivat voivansa tehdä mitä tahansa. Hänen onnekseen Pimentotähti oli hyväksynyt hänen tapansa toimia, mutta vaikkei olisi hyväksynytkään, Jääviilto olisi todennäköisesti silti toiminut näin. Jos hän olisi antanut eloklaanilaisten rellestää miten sattuu heidän rajansa tuntumassa, Kuolonklaani olisi pian vain häilyvä muisto eloklaanilaisten menneisyydessä. Ei Jääviilto tietystikään oikeasti uskonut, että naapuriklaani olisi koskaan voinut taistelussa voittaa Kuolonklaania, mutta yllätyshyökkäys oli aina yllätyshyökkäys. Mitä useampi sellainen pääsisi tapahtumaan, sitä heikommassa asemassa Kuolonklaani olisi.
Klaanien välit olivat kiristyneet, tai ainakin Jääviilti uskoi niin. Hän oli yrittänyt painostaa Pimentotähteä toimimaan ja hyökkäämään naapuriklaaniin, muttei päällikkö ollut aikonut toteuttaa suunnitelmaa – ei ainakaan vielä.
”Jääviilto”, naukaisu kantautui varapäällikön takaa. Hän kääntyi katsomaan taakseen ilmestynyttä Lätäkkölempeä. Soturi katsoi häntä suoraan silmiin. Se sai Jääviillon ärsyyntymään. Siis ihan pelkkä soturin läsnäolo, ei siihen enempää vaadittu. Hän tunsi hopeanharmaan soturin siitä, että tällä oli aina jotakin epämääräistä sanottavaa aivan kaikkeen, eikä Lätäkkölempi antaisi periksi, ennen kuin oli saanut mielipiteensä kuulumaan. Jääviilto siristi silmiään ja katsoi soturia halveksien.
”No?” hän tiuskaisi ja nosti leukansa ylös. Lätäkkölemmen katse pysyi vakavana, eikä hän reagoinut mitenkään varapäällikön ylimieliseen elehdintään.
”Olet laittanut minut taas partion johtoon, vaikka minulla on oppilas”, tabbykuvioinen soturi ilmoitti vakavailmeisenä.
”Niin?” Jääviilto murahti, ei se hänen ongelmansa ollut. Hän määräsi, kuka partioita johti, eikä häntä vähääkään kiinnostanut, oliko oppilaita koulutettavana vai ei. Lätäkkölempi piti ilmeensä vakavana.
”Minun on vaikea opettaa Apilatassua, jos joudun samalla vahtimaan muita sotureita. Johdan partioita mielelläni, mutta mielelläni opettaisin partiointia myös oppilaalleni, josta on tulevaisuudessa tulossa Kuolonklaanin täysivaltainen soturi”, naaras ilmoitti ja katsoi Jääviiltoa suoraan silmiin. Viha kuohahti kollin sisällä. Oliko Lätäkkölempi nyt tosissaan?! Hän ei voinut olla tosissaan. Jääviilto oli antanut soturille kunnian johtaa partiota, ja hän tosiaankin valitti siitä.
”Kyllä kai sinun oppilaasi osaa olla mukana partiossa, vaikket selitä hänelle yksityiskohtaisesti kaikkea, mitä tapahtuu”, varapäällikkö ärähti, yrittäen jättää keskustelun siihen. Lätäkkölempi ei kuitenkaan luovuttanut, vaan astui lähemmäs varapäällikköä, estäen tämän poistumisen tilanteesta. Jos Jääviilto ei olisi oppinut hillitsemään raivoaan, hän olisi iskenyt jo aikaa sitten kyntensä soturin kasvoihin.
”Apilatassu on vielä nuori. Jos tahdot klaanille tulevaisuudessakin päteviä sotureita, nykyisten sotureiden on kyettävä kouluttamaan heitä kunnolla”, Lätäkkölempi ilmoitti raivostuttavan rauhallisesti, ”en voi opettaa Apilatassulle kaikkea, mitä partioissa tulee ottaa huomioon, jos joudun olemaan aina partion johdossa.”
Jääviilto siristi uhkaavasti silmiään, muttei se näyttänyt tehoavan Lätäkkölempeen. Kolli tunsi inhonsa naarasta kohtaan voimistuvan. Hän aikoi pitää huolen, että naaras saisi pysyä kaukana partioiden johdosta seuraavien kuiden ajan. Ottakoon kaiken ilon siitä, mitä hän oli juuri toivonut.
”Sinä johdat sitä partiota, mitä minuä sinun määrään johtavan”, Jääviilto ilmoitti sihahtaen. Hän ei aikoisi muuttaa nykyisiä partioita vain jonkun typerän soturin mieliksi, mutta jatkossa hän pitäisi huolen, ettei Lätäkkölempi johtaisi enää yhtäkään partioita. Ottakoon siitä, jos kerta koki partion johtamisen liian raskaaksi oppilaan kouluttamisen ohessa. Lätäkkölempi nyökkäsi.
”Hyvä on, mutta mikäli asia ei muutu, aion käydä Pimentotähden puheilla. Minun mielestäni sinun varapäällikkönä on kyettävä huolehtimaan, että mestari saa kouluttaa oppilastaan asianmukaisesti”, hopeanharmaa soturi ilmoitti.
”Katoa silmistäni”, Jääviilto sihisi hampaidensa välistä naaraalle. Lätäkkölempi piti kasvoillaan tavanomaisen vakavan ilmeensä ja nyökkäsi.
”Hyvää päivänjatkoa vain sinullekin”, soturi ilmoitti ja lähti tiehensä. Jääviillon sisällä kiehui. Hän olisi halunnut käydä hänelle selän kääntäneen soturin kimppuun, mutta koska hän seisoi parhaillaan klaanin pääaukiolla muiden kissojen silmien edessä, hänen oli hillittävä itsensä. Ei varapäällikkö voinut käydä klaanitovereidensa kimppuun noin vain.
Jääviilto nosti katseensa kirkkaalle taivaalle. Vain muutama pilvenhattara leijaili auringon lähettyvillä, mutta muuten taivas oli väriltään kauniin kirkkaansininen. Jääviilto veti keuhkonsa täyteen raitista ilmaa. Varapäällikkö laski katseensa alas ja näki, miten muutama hänen klaanitoverinsa tuijotti häntä. Hän aikoi kostaa Lätäkkölemmelle, se oli varmaa. Lätäkkölempi ei voisi kohdella häntä noin, ei kukaan voisi. Kenties naaras oli mennyt sekaisin siitä, että hänen emonsa, joka ikävä kyllä edelleen tunnettiin Kuolonklaanin arvostettuna, edesmenneenä soturina, oli vastikään kuollut. Kai Lätäkkölempi ajatteli, että hänen emonsa asema oli siirtynyt hänelle.
”Hiirenaivo”, Jääviilto sihahti puoliääneen ja nyrpisti nenäänsä. Vaikka Jääviilto rakastikin varapäällikkyyttään enemmän kuin mitään, hän inhosi joitain asemansa huonoja puolia. Niihin kuuluivat typerät klaanitoverit. Kuinka hiirenaivoisia he kaikki saattoivatkaan olla, kun kuvittelivat, että Jääviilto pystyi toteuttamaan heidän toiveensa kuin mikäkin taikuri?! Varapäällikkö toden totta oli lähellä kiehumispistettä. Hänen oli päästävä ulos, ennen kuin hän kävisi jonkun vielä kerran häntä väärällä tavalla katsovan klaanitoverinsa kimppuun. Soturi nousi ylös ja suuntasi kohti leirin uloskäyntiä, jota hän oli hetki sitten tuijottanut. Hän kirosi mielessään jokaisen klaanitoverinsa, Pimentotähteä lukuun ottamatta. Jostain syystä klaanipäällikkö oli tehnyt vaikutuksen Jääviiltoon. Kenties se oli hänen karismansa tai se, miten viileästi Pimentotähti suhtautui kaikkeen. Toki päälliköllä oli myös heikkouksiaan, mutta Jääviilto jostain syystä ei juuri nyt välittänyt niistä. Ihme kyllä, hän olisi halunnut juuri tällä hetkellä keskustella Pimentotähden kanssa. Kertoa mustalle naaraalle, miten hiirenaivoisia heidän klaaninsa jäsenet osasivatkaan olla. Mutta ikäväkseen hän arveli, että Pimentotähti toppuuttelisi häntä ja ilmoittaisi, että Jääviillon olisi rauhoituttava. Ettei varapäällikkö saanut näyttää noin vain tunteitaan klaanitovereilleen, vaikka he osasivatkin olla raivostuttavia.
Jääviilto juoksi kohti Kuolonmetsää, joka tuntui ainoalta paikalta, joka juuri nyt saattoi rauhoittaa hänen mieltään. Hän ärähteli itsekseen, päsästi ilmoille epämääräistä murinaa ja sähähdyksiä, kun oksat raapivat hänen punaruskeaa turkkiaan. Hän ei ollut pitkään aikaan ollut näin raivoissaan, mutta nyt Lätäkkölemmen kanssa käyty keskustelu oli ollut viimeinen niitti. Hänen tosiaan olisi käytävä keskustelu asiasta Pimentotähden kanssa. Heidän olisi yhdessä laitettava kuolonklaanilaiset kuriin. Jos soturit hyppivät tällä tapaa varapäällikön silmille, oli asialle epäilemättä tehtävä jotain. Ja jos Pimentotähti ei suostuisi auttamaan häntä, Jääviilto ottaisi oikeudet omiin käsiinsä.
Punaturkkinen kolli pysähtyi joen ääreen. Hän katsoi virtaavaa vettä, yritti tasata raskaaksi muuttunutta hengitystään. Hän sulki silmänsä ja hengitti. Raivo alkoi laantua, juokseminen oli auttanut. Ajatukset alkoivat hiljalleen kirkastua. Hän selviäisi, yksi hengenveto kerrallaan, hän selviäisi. Kolli koki, että raivo oli tehnyt hänestä taas hieman vahvemman. Hän oli yhä vain itsevarmempi siitä, että hän oli oikeassa. Kuolonklaanilaiset olisi laitettava kuriin.
