Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto lähti ravaamaan klaanitoverinsa perään, kun hän lähti ulos leiristä. Mielessään pieni kolli kirosi lyhyitä jalkojaan ja yritti pysytellä harmaan naaraan perässä. Hän kollin onneksi hidasti tahtiaan sen verran, että pieni tummanharmaa soturikin pysyi perässä.
“Koitetaan olla juoksematta hirviöiden kitaan”, Lepakkohuuto vitsaili, kun kaksikko lähti suuntaamaan kohti ukkospolkua. Hän ei ollutkaan ollut siellä saalistamassa hetkeen. Yleensä hirviöiden mölyn takia oli joko erittäin hankalaa tai erittäin helppoa napata saalista. Jotkut saaliseläimet eivät pelänneet hirviöitä niin paljon, joten niiden nappaaminen kävi helpommin.
“Olisiko tässä hyvä? Näin emme ole liian lähellä ukkospolkua”, Rosmariinikynsi kysyi. Tummanharmaa kolli nyökkäsi.
“Toki. Tämä on oiva paikka”, hän naukaisi klaanitoverilleen ja nuuhki ilmaa. Saaliiden hajut olivat laimeita, mutta tarpeeksi tuoreita, jotta voisi olettaa niiden olevan vielä kohtuullisen matkan päässä.
“Tiedätkös, olen miettinyt niitä kahta kissaa”, Lepakkohuuto tunnusti. “Mitä, jos he todella ovatkin sisaruksiani? Heillä on samoja piirteitä kuin minulla ja he näyttivät kutakuinkin ikäisiltäni?”
Rosmariinikynsi katsoi häntä hiljaa vakavasti. Hän ei sanonut mitään ja mahtoi ehkä odottaa, että pieni tummanharmaa soturi jatkaisi puhumista. Lepakkohuudolla ei kuitenkaan ollut muuta sanottavaa.
//Rosmy rakas?
