Kuutamolaine

Kuutamolaine oli juuri palannut partiosta, kun hän törmäsi Tuikelintuun. Kermanvaalea naaras oli hänestä hieman omalaatuinen persoona – varsin mukava kissa, ei siitä kahta puhetta, mutta omalaatuinen. Kuutamolaine oli ulkoilusta väsynyt ja häntä hermostutti, että Virnakukka ilmestyisi kohta torumaan häntä siitä, että hän oli jäänyt jutustelemaan aukiolle jonkun kanssa sen sijaan että oli tullut suoraan tämän tykö. Sen lisäksi Tuikelintu oli ottanut Talvikkitakun – kissan jonka kanssa hänen välinsä olivat tällä hetkellä enemmän kuin solmussa – puheeksi, ja lopulta Kuutamolaine oli päätynyt napakasti kieltäytymään kuuntelemasta ja marssinut tuoresaaliskasan suuntaan. Häntä oli kuitenkin nopeasti alkanut kaduttaa oma tökeryytensä, ja hän palasi Tuikelinnun luokse.
“Se olisi mukavaa”, Kuutamolaine vastasi pienesti hymyillen, kun Tuikelintu ehdotti, että he voisivat jakaa riistaa ja samalla vaihtaa kuulumisia. “Mutta voisimmeko mennä syömään jonnekin leirin ulkopuolelle?” Häntä hieman nolotti joutua pälyilemään ympärilleen sillä tavalla oman kumppaninsa pelossa.
Tuikelintu ei pahastunut ehdotuksesta, mutta tämän silmissä kimmelsi kiinnostuneesti. Kuutamolaine tunsi rentoutuvansa taas, kun naaras kohta selitti, että ei saisi kuitenkaan unta, johtuen jostain kuun haaleasta energiasta tai sellaisesta. Ei Kuutamolaine oikein ymmärtänyt, mutta se kuulosti kiehtovalta.
Kun he olivat hakeneet tuoresaaliskasasta linnun yhdessä jaettavaksi, he suuntasivat leiristä ulos. Vielä ennen kuin he poistuivat aukiolta Kuutamolaine ei voinut olla vilkaisematta taakseen Virnakukan varalta. Aukio oli kuitenkin autio muutamaa soturia lukuun ottamatta, eikä hänen kumppaninsa ollut heidän joukossaan.
“Onko kuulla energiaa?” Kuutamolaine kysyi Tuikelinnulta, kun he tassuttivat vähän kauemmaksi leiristä. “Ja mistä sinä tiedät siitä?”

//Tuike?

Author: EmppuOmppu

.