Rosmariinikynsi
Pidin katseeni tunkeilijassa, kun tuo ylitti rajan. Pidin silmäni tiukasti kiinni tuon tumman punaisessa hännässä, joka liehui kollin perässä aluskasvillisuuden seassa.
Rentouduin ja lysäytin lapani rennoiksi. Muukalainen olisi jo tiessään, mutta voisin yhtä hyvin valvoa tässä vielä hetken ja varmistaa ettei hän yrittäisi samaa tietä takaisin. Kuulin rasahduksen sivultani ja siirsin katseeni siihen. Jokin pieni lintu oli pyrähtänyt lentoon keskeltä puskia.
Ennen kuin ehdin rekisteröidä sitä reviirilleni tunkeutuneen kissan naama oli omassani kiinni. Hän juoksi pää edellä päin rintaani heittäen minut selälleni. Onneksi olin nopeasti jaloillani. Soturikoulutukseni oli valmistellut minua tähän – puolustamaan reviiriäni. Nyt voisin todistaa sen kaiken olleen hyödyksi.
Nousin takajaloilleni ja löin toisen nenää molemmin käpälin. Nuorempi kissa ei selvästi ollut saanut samaa koulutusta kuin klaanikissat, sillä kuka tahansa olisi tiennyt yrittää seuraavaksi kaataa vastustajansa vatsaan hyökäten.
Kolli kuitenkin odotti, että laskeuduin ja suhahti ohitseni viiltäen matkallaan lapaani. Älähdin kivusta ja näytin hampaitani käännyttyäni taas vastakkain toisen kanssa. Hengitimme molemmat raskaasti vain mulkoillen toisiamme.
Tiesin että minun olisi tehtävä seuraava liike, tai kipu yltyisi liian kovaksi. Käytin koko painoani loikatessani erakon niskaan. Kiljahdin kovaa ennen kuin tartuin hänen selkäänsä hampaillani. Purin niskanahkaa niin kovaa kuin hampaistani lähti, jotta kolli tietäisi mitä vastaan kävi uhmatessaan Kuolonklaania ja sen reviiriä.
Toivoin huutoni kuuluneen mahdollisimman kauas, jotta klaanitoverini voisivat tulla tuekseni. En haluaisi saada itseäni täyteen vammoja vain tälläisen surkimuksen pois häätämisen takia.
Vastustajani puhti palasi ja tämä heilautti itsensä maahan niin kovaa kuin sai lennättäen minut kauemmas. En ehtinyt reagoimaan, kun kolli oli jo päälläni ja mäiskäissyt korvallistani kamalalla voimalla. Ähkäisin ja työnsin takajaloillani muukalaisen irti minusta.
Tummankirjava kolli hoiperteli taaksepäin pitäen kuitenkin katseensa minussa. En halunnut hyökätä enää uudestaan, koska toisen kissan tappaminen olisi hyödytöntä. Tuo saisi itse tajuta oman henkensä arvon ja lähteä tai veisin hänet leiriin.
“Oletko nyt valmis lähtemään?” puuskahdin hampaat irvessä. Lavassani sekä korvassani tykyttävä kipu yltyi hetki hetkeltä eikä toisesta varmasti tuntunut paljoakaan paremmalta.
//Sirpale?
