Lokkimieli
Kirjoittaja: Koivu
Kun Uivelotassu oli päässyt tarpeeksi lähelle Lokkimieltä lyödäkseen, soturi oli muutaman väistönsä jälkeen ladannut kovan iskun oppilaansa kuonoon. Tällä kertaa hän oli kuitenkin vihdoin päästänyt sen halunsa toteutumaan, mistä oli pitkään pakonomaisesti pidättäytynyt: hän oli lyönyt naarasta raa’asti kynnet esillä. Sitten hän oli lyönyt toisen kerran, eikä ollut enää pystynyt lopettamaan. Se tuntui liian hyvältä. Lokkimieli purki Uivelotassua kohtaan kokemaansa syvää inhoa ja koki järisyttävän voiman virtaavan suoniinsa. Hän oli odottanut tätä hetkeä siitä asti, kun oli ensimmäisen kerran vienyt naaraan harjoituksiin ja nähnyt, miten säälittävä ruipelo tuo takkukasa olikaan. Uivelotassu ei edes käyttäytynyt kuten normaalit naaraat. Klaani tarvitsi toki naaraita, mutta Lokkimieli oli varma siitä, että Kuolonklaani olisi parempi ilman Uivelotassun kaltaista naarasta. Kuka nyt muka edes haluaisi pentuja tuollaisen kanssa. Uivelotassu oli täysi turhake.
Lokkimieli latoi iskuja raivokkaasti oppilaan kasvoihin kummallekin puolelle. Hän tunsi puhdasta mielihyvää, kun teroitetut kynnet upposivat turkin alle naaraan ihoon. Lopulta Uivelotassu lyyhistyi maahan. Oliko tämä tosiaan noin heikko? Vielä kaiken senkin jälkeen, mitä Lokkimieli oli tälle opettanut.
Valkoharmaa soturi katsoi oppilasta inho silmissään. Hän istui uhkaavasti tummanharmaan naaraan yllä niin, että harmaa puoli hänen kasvoistaan erottui selkeämmin auringonvalon kadottaessa valkoisen puolen näkyvistä. Oppilas puuskutti kuin auringonpistokseen kuoleva klaaninvanhin. Näky oli suorastaan säälittävä. Olisi ollut häpeällistä, jos joku muu olisi nyt nähnyt, miten heikko soturin vaivalla kouluttama oppilas olikaan. Naaraan heikkous olisi saanut Lokkimielen näyttäytymään aivan osaamattomana mestarina. Onneksi kukaan ei saisi nähdä sitä. Ja onneksi asia saattoi olla vielä korjattavissa.
”Nouse ylös”, Lokkimieli käski.
Uivelotassun silmistä paistava pelko ruokki soturia entisestään. Oppilas nousi pystyyn heiveröisesti ja alkoi perääntyä. Lokkimieli tuijotti tätä silmiään räpäyttämättä. Uivelotassu räpytteli silmiään saadakseen toiseen silmään vuotaneen veren poistumaan. Soturi mietti jo, miten hän selittäisi Uivelotassun hyvin mahdollisesti näkyvään jäävän vamman illalla klaanitovereille. Ehkäpä kömpelö oppilaansa oli kompastunut ja kaatunut suoraan päin terävää kiveä tai oksaa. Ei paria naarmua olisi vaikea selittää ilman epäilyksiä. Hän tiesi kuitenkin, että suurin hupi oli jo pidetty. Jos naarmuja tulisi vielä enemmän… no, se voisi herättää epäilyksiä.
Kun Lokkimieli lähestyi naarasta selkä köyryssä miettien seuraavaa liikettään, Uivelotassu laskeutui äkkiä matalaksi kuin väistääkseen iskun. Soturi hymähti huvituksesta.
”Noinko sinä lyöt vihollista kasvoihin?”
Uivelotassu siristi silmiään.
”Luulin opettaneeni sinut hiukan paremmin. Ryhdistäydy.”
Lokkimielen ilme ei värähtänytkään, kun hän jatkoi naaraan kiertämistä hyvin hitaasti ja hyvin tietoisena omasta ylivoimastaan. Uivelotassu nousi ylös ja vastasi hänen katseeseensa. Tai ainakin yritti. Lokkimielen mielestä tämä näytti lähinnä säälittävältä rotanpoikaselta, joka oli eksynyt laumastaan. Naaras oli edelleen hengästynyt.
”Oletko sinä oppinut mitään alkuunkaan?” soturi kysyi haastavasti.
Hän paineli nappuloita saadakseen jonkin reaktion ulos Uivelotassusta. Ja nyt hän oli näkevinään muutoksen naaraan silmissä ja asennossa. Lokkimieli huomasi, että oppilaan kynnet olivat alkaneet työntyä sisään ja ulos.
Uivelotassun hännän liike paljasti hänen tulevan hyökkäyksensä. Lokkimieli syöksyi sivuun. Hän kääntyi oppilasta kohti lyödäkseen tätä takaraivoon. Oppilas oli kuitenkin yllättävän nopea. Tämä oli jo kääntynyt kohtaamaan Lokkimielen etukäpälä valmiina huitaisemaan. Käpälän isku hipaisi Lokkimielen kuonoa, mutta toinen osui lujaa kollin oikeaan korvaan niin että tärähti. Isku oli tullut liian helposti. Kolli oli aliarvioinut naaraan; tämä oli jo ehtinyt kerätä voimiaan.
”Noinko?” Uivelotassu kysyi.
Lokkimieli kivettyi vain sekunnin ajaksi tuijottamaan naarasta silmät leiskuen. Sitten soturi nousi takajaloilleen, huitaisi oppilaan käpälän sivuun ja tarrasi kummankin etukäpälänsä naaraan niskan ympärille. He kaatuivat maahan, kun Uivelotassu rupesi rimpuilemaan Lokkimielen otteessa.
//Uivelo?
KP-boosti käytössä
