Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto katsoi ärtyneenä, kun Harakkahaave kehui hänen oppilastaan tappion jälkeen. Kyllä tummanharmaa kolli osasi omaa oppilastaan kehua, jos vain tunsi sen tarpeelliseksi ja todellisesti ansaituksi!
Etenkin kollia alkoi ärsyttää, kun kolli alkoi matkalla takaisin leiriin vielä lisää kehua Käkitassua. Jos hän jatkaisi tuolla lailla, oppilas alkaisi vielä uskoa liikoja itsestään ja ajatella, että ei tarvinnut enempää harjoitusta, vaikka hänellä olikin vielä vaikka kuinka hiottavaa!
“Osaan antaa palautetta omalle oppilaalleni ihan itsekin”, Lepakkohuuto sähähti Harakkahaaveelle ja vilkaisi häntä silmät sirrillä. “Et voi antaa turhien kehujen nousta päähän. Käkitassu saa kehuja, kun on ne todella ansainnut.”
Harakkahaave hiljeni ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta käänsikin sitten katsettaan toisaalle.
“Hyvä. Älä sotkeudu minun oppilaani puuhiin, osaan kyllä kouluttaa omaa oppilastani. En tahdo, että hänellä nousee kusi päähän, joten on parempi pitää kaikki realistisena. Toisin sanoen sinun ei tarvitse tulla enää latelemaan turhanpäiväisiä kehujasi joka kerta, kun hän kokee tappion. Oikeassa taistelussa kukaan ei kehu hävinnyttä. Oikeassa tappelussa hävinnyt on jo kuollut!” Lepakkohuuto sätti vielä ja kiristi sitten lyhyiden tassujensa vauhtia, jotta he pääsisivät leiriin nopeammin.
Leirissä hän lähetti oppilaansa syömään ja levolle ja itse kolli lähti suuntaamaan kumpaniaan kohti, joka istui sivummalla.
“Et ikinä usko, mitä harjoituksissa tapahtui”, hän huokaisi istahtaessaan alas ja ryhtyi selittämään tapahtumia Rosmariinikynnelle.
//Harakka?
