Taivaslaulu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Tuijotin läpitunkevasti kastanjanruskeaa kollia ja tarkkailin tämän jokaista liikettä. Erakko kollin oli tarkoitus hyökätä minua kohti hetkenä minä hyvänsä. Ja kuin salamaniskusta näin ruskean turkin alla jännittyvät lihakset, kun hän hyökkäsi. Juuri ennen kuin kolli sai hieman huteran iskunsa perille, loikkasin nopeasti sivummalle. Olin Coronaa nopeampi, mutta oli pakko tunnustaa, että hänen nopeudestaan oli kyllä vastusta. Kolli jäi kököttämään paikalle, jossa olin ollut aluksi.
“Olet nopea”, hän naukaisi pehmeästi samalla kuin hänen silmänsä hapuilivat paikkaa, jonne katsoa minun sijastani. Tiesin, ettei hän ollut elämänsä aikana tottunut tapaamaan uusia kissoja, jonka takia en halunnut painostaa häntä sosiaalisemmaksi.
“Et sinäkään hullumpi ole!” naurahdin kevyesti ääni helisten. Kasvoilleni piirtyi iloinen hymy. Pidin oikeasti näistä erakoista. Viitoin hännälläni ympyrän merkiksi Coronalle, että vaihdettaisiin paikkoja. Vähän matkanpäähän päästyäni otin jälleen tarkkaavaisen kasteen kolliin.
“En tiennyt, että osaat näyttää noin pelottavalta”, kolli sanoi vinosti hymyillen. Hänen äänessään oli asitittavissa rohkeutta. Kohotin kulmiani ja nauraisin kolkosti:
“Ei tuo ollut vielä mitään!” Tämän jälkeen kasvoilleni kuitenkin piirtyi leikkisä hymy. Coronan silmät laajenivat tämän luultavasti kuvitellessa minun muuttumassa jättimäiseksi vihaisena tai jotain – siltä hän ainakin näytti.
“Älähän nyt, minä vain leiki-”, lauseeni jäi kesken, kun huomasin jo kellahtaneeni selälleni ja näin haalean keltaiset silmät yläpuolellani säihkien tyytyväisesti.
“Niin minäkin”, kollin hiljaisessa äänessä oli kuultavissa hänen kasvoillaan loistava tyytyväinen virnistys, “Joskus täytyy käyttää omia heikkouksiaan hyväkseen.” Kolli naurahti hiljaa ja nousi kohteliaasti päältäni ja antoi minun nousta ylös. Ravistelin turkistani suurimmat muruset ja nostin eriparikatseeni hämillään Coronaan.
“Tuo oli tosi hyvä! Ottamatta huomioon, että minun piti hyökätä sinun kimppuusi. Olin ihan varma, että säikähdit minua oikeasti!” toruin leikkisästi. Silmissäni loisti ylpeys erakon suorituksesta.
“Käskit minun hyökätä yllättäen. Yllätysefekti katoaa, kun käsket minun hyökätä kimppuusi. Valitse sanasi tarkemmin”, kastanjanruskea turkki selitti salaperäisesti ja kääntyi astelemaan kauemmas, “Nyt saat hyökätä kimppuuni, niin kuin piti.” Hetken mietiskelyn jälkeen loikkasin kohti minua suurempaa kollia, mutta iskiessäni hän oli jo väistänyt minua, minkä jälkeen tunsin iskun lonkassani. Kuitenkin vaistoni käänsivät minut ympäri ja kaadoin Coronan maahan Rapakynnen opettamalla tyylillä.
“Tuo puolustus oli hyvä! Tarvitset vain enemmän voimaa liikeisiisi. Voin luvata, että sinusta tulee vielä hyvä”, kehuin. *Hänestä tulee parempi kuin minä. * Surin välillä sitä, etten ollut saanut maailman parhaita taistelijan lahjoja, mutta siihen ei auttanut muu kuin harjoittelu.
“Suostutko kertomaan, missä olet harjoitellut tuota väistön ja iskun sarjaa? Se vaikutti aika hallitulta”, kysyin ja astelin vähän lähemmäs Coronan hoikkaa hahmoa, joka suki itseään puhtaaksi maan tomuista.
“Harjoittelimme joskus ruusupuskan kanssa. Älä kysy enempää – tiedän, että se kuulostaa oudolta”, kolli naukui nuolaisujen välissä. Hänen katseensa kohtasi silmäni uudella itsevarmuudella hetken ajan, jonka jälkeen ne kääntyivät kuin turvaa hakien Merkuriukseen. Samalla minun katseeni karkasi Merkuriukseen. Merkuriuksen sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen luonne oli minulle kuin arvoitus, jonka halusin selvittää. Hänessä oli jotain niin kiehtovaa. Merkurius ja Dakotakin alkoi olla valmiita. Emme harjoittelisi tänään enempää vaan ajattelin viedä heidät leiriin. Heitä ei kannattaisi väsyttää ensimmäisellä kerralla loppuun, jotta heillä riittäisi innostusta seuraavaankin kertaan.
Istahdin Kuolonklaanin leirin tutulle maalle Merkuriuksen ja Dakotan viereen. Corona oli lähtenyt yksin vaeltelemaan ympäri leiriä miltei heti, kun olimme saapuneet tänne. Dakota oli vain todennut Coronan tutkimiseen, että “Annetaan hänen mennä, jos häntä kiinnostaa.” ja olin aivan samaa mieltä. Käännyin nyt Merkuriuksen meripihkaisiin silmiin kiinnostuneena.
“Corona kertoi, että olette harjoitelleet ruusupuskan kanssa taistelua? Miten se onnistuu, veljesi ei suostunut kertomaan enempää”, naukaisin huvittuneena. Hännänpääni värisi satunnaisesti samalla kuin pöyhkeä häntäni oli kiertyneenä kehoni lähelle.
//Merkurius? Dakota?
552 sanaa
