Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekki loikoili väsyneenä soturien pesässä omilla sammalillaan. Hän oli ollut aiemmin Huomenkyyhkyn kanssa metsällä ja kaivannut sen jälkeen edes hetkeksi seuraa omien ajatustensa kanssa. Koll piti Huomenkyyhkystä kyllä, mutta suulas kissa oli välillä aika raskasta ja uuvuttavaa seuraa. Miten valkokirjokilpikonnakuvioinen naaras ei ikinä voinut olla hiljaa? Harmaaturkkinen kissa huokaisi ja nousi lopulta ylös. Olisi varmaan paras palata tehtäviensä pariin ja lähteä huomaamattomasti metsälle. Kylmäliekki hiippaili soturien pesästä ulos ja yritti livahtaa huomaamattomasti ulos leiristä. Mutta kuitenkaan Huomenkyyhky ei keskeyttänyt häntä, vaan Jääviilto. Harmaaturkkinen säpsähti punaruskean ilmestyessä hänen taaksensa ja luimisteli raukkana korviaan. Punaruskea kysyi sitten miksi Kylmäliekki näytti siltä, kuin olisi ollut ilkeyksiä tekemässä.
”Huomenta, Jääviilto. Anteeksi, ei tietenkään ollut tarkoitus olla epäkohtelias”, Kylmäliekki naukui hiljaa ja mahdollisimman ystävällisesti, ettei kolli keksisi vain mitään valitettavaa hänen touhuistaan. Miten soturikollista olikin kasvanut noin ilkeä? Kylmäliekki ei vain ymmärtänyt, hän oli itse veljensä vastakohta. Olikohan Jääviillolla edes kavereita? Noh, kaipa toinen viihtyi kaltaistensa kanssa. Kylmäliekki yleensä vain yritti vältellä veljeään, vaikka toista kovasti rakastikin.
”Kai sinä tiedät, ettei sinun pitäisi liikkua sellaisen kissan kanssa kuin Huomenkyyhky?” Jääviilto kysyi sitten veljeltään, joka kallisti kysyvästi päätään. Mitä punaruskea meinasi? Harmaaturkki käsitti kyllä, ettei naaras ollut Jääviillon mieleen, mutta mitä tuo nyt hänestä välitti. Voisiko tuo oikeasti kuitenkin välittää Kylmäliekistä?
”Hän ei ole kuolonklaanilainen, ja sinä olet. Vaikket sinäkään ole kummoinen soturi, olette aivan eri tasoilla. Huomenkyyhky on aivan alhaalla ja tietenkin sinäkin olet, mutta olet vähän ylempänä kuin hän. Et kai tahdo tahrata minun ja sukuni mainetta toveeraamalla sellaisen kissan kanssa?” Jääviilto maukui ja naurahti sanojensa päätteeksi. Ei Kylmäliekki tietenkään halunnut tahrata heidän sukunsa mainetta, mutta Kylmäliekki oli tapansa mukaan sanaton.
”Minä, öhm. En minä tie-tietenkään halua tahrata mainettasi. Minä kuitenkin pidän Huomenkyyhkystä, eikö se ole pääasia?” Kylmäliekki yritti, mutta arvasi, ettei Jääviilto ollut hänen kanssaan samaa mieltä.
”Anteeksi, en minä tietenkään halua riidellä kanssasi”; kolli kiirehti sanomaan sitten. Jääviillon kansa riitoihin joutuminen kuulosti suorastaan painajaismaiselta idealta! Toinenhan voisi saada päähänsä ties mitä. Kylmäliekki nyppi rintaturkkiaan hermostuneena, oliko toisella mielessä vielä jotakin?
”Mitä minun sitten kuuluisi tehdä? Minusta Huomenkyyhky on aivan tavallinen soturi, ehkä vian vähän puheliaampaa sorttia..”, soturikolli sai sitten sanotuksi hiljaisella äänellä.
// Jää?
