Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Jääviillon ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, sillä Pimentovarjon lupaus oli juuri sitä, mitä kolli oli koko elämänsä havitellut. Musta naaras lupasi, että päästessään päälliköksi hän nimittäisi Jääviillon varapäällikökseen. Tyytyväinen virnistys hiipi kollin kasvoille.
”Tulithan sinä järkiisi. Et olekaan niin hiirenaivoinen miltä näytät”, punaturkkinen kolli naurahti puhtaasti ilkeyttään. Pimentovarjo ei hätkähtänyt kollin inhottavista sanoista, vaan siristi silmiään ja näytti yhtä kivikasvoiselta kuin aina ennenkin. Jääviilto heilautti hännällään ilmaa ja kohautti välinpitämättömästi lapojaan.
”No, menemmekö heti kertomaan Henkäystähdelle?” Pimentovarjo sivuutti täysin Jääviillon aiemman tokaisun.
”Samapa tuo, kunhan teemme sen yhdessä. Sinä et vie kaikkea kunniaa siitä työstä, mitä minä olen nähnyt, kun sinä olet tuhlannut aikaasi ties mihin turhuuteen. Huhut kertovat, että olet surrut sitä laiskaa Kuuraturkkia, joka meni ja kupsahti. Eikö hän ollut sinun kumppanisi ja pentujesi isä? Et kai sinä oikeasti ole itkenyt hänen peräänsä kaikkea vapaa-aikaasi, ethän?” kolli kysyi murahtaen. Jääviiltoa ei tavallisesti kiinnostanut klaanitoveriensa kuolemat, mutta kuultuaan Kuuraturkin kuolleen, kolli oli ollut yllättävän tyytyväinen. Hän ei todellakaan havitellut asemaa Pimentovarjon kumppanina, mutta jostain syystä nyt jo edesmennyt kolli oli tuntunut olevan uhka. Tällaiset tunteet olivat Jääviillolle täysin tuntemattomia, eikä hän itsekään osannut ymmärtää, mitä hänen päässään tapahtui. Hän ei tullut edes ajatelleekseen, että kyse saattaisi olla tunteesta, jota hän ei koskaan ollut tuntenut. Jääviilto ei voinut – saati sitten osannut – tunnustaa itselleen, että hän oli ihastumassa varapäällikköön.
//Pimento?
