Taivaspentu
Kirjoittaja: Ruska
Istuin jännittyneenä siskoni Kirkaspennun vierellä, emo suki keskittyneesti Kirkaspennun turkkia. Tänään oli se päivä, jolloin minusta, ja Kirkaspennusta tulisi oppilaita. Olin peloissani, kuitenkin olisin huono oppilas, kun pelkään niin monia asioita. Ja Kuolonklaani varmasti vihaa minua, koska isäni on erakko. Olin hiukan vihainen emolle, mutta toisaalta, ilman häntä ja Sammakkoa en olisi olemassa. Kirkaspentu tökki kylkeäni, ja havahduin ajatuksistani säpsähdyksen kera.
”Miltä näytän?” Kirkaspentu kysyi, vihreät silmät pyöreinä jännityksestä. Kirkaspennun turkki oli sileä, ja siinä ei ollut yhtäkään roskaa. Nyökkäsin hymyillen.
”Näytät hyvältä”, sanoin ja käänsin katseeni tassuihini. Emo siirtyi puoleeni, ja alkoi sukia turkkiani pitkin vedoin. Kirkaspentu katseli aukiota uteliaana. Vihdoin olin iloinen, nyt kun minusta tulee oppilas, Virtapentu ei voi käskyttää minua, ainakaan siihen asti kun hänestä tulee oppilas. Joskus toivon, että Virtapentu tai Kyyhkypentu eivät olisi koskaan syntyneet. Tiesin, että sellaisen toivominen oli väärin, mutta minusta tuntui siltä. Jännityin, kun näin, että Punatähti asteli kohti leorin aukiota. Nyt se tapahtuisi, minusta ja Kirkaspennusta tulisi näin kuuden kuun jälkeen oppilaita.
”Kaikki Kuolonklaanin kissat, kokoontukaa ympärilleni klaanikokoukseen!” Punatähden kutsuhuuto kaikui leirissä. Kirkaspentu pinkaisi äkkiä kissojoukkoon, joka kerääntyi Punatähden ympärille, emo ja minä kävelimme rauhallisesti Kirkaspennun luo. Punatähti odotti vielä hetken, että kaikki kissat olivat tulleet.
”Tänään olemme kokoontuneet nimittämään kaksi uutta oppilasta, Kirkaspentu ja Taivaspentu, astukaa eteen”, Punatähti aloitti, ja käänsi katseensa meihin. Kirkaspentu hyppeli innoissaan Punatähden eteen, tulin hiukan ujommin päällikön eteen.
”Kirkaspentu ja Taivaspentu, olette eläneet Kuolonklaanissa kuusi kuuta, ja nyt on teidän aikanne päästä oppilaiksi, Kirkaspentu, olet nyt Kirkastassu, ja mestarisi on Kalmakuu. Taivaspentu, tästä lähtien olet Taivastassu, mestarinasi toimii Sähkötuho”, Punatähti jatkoi. Taivastassu, tunsin suurta mielihyvää,olin vihdoin oppilas.
”Kokous on päättynyt”, Punatähti sanoi, ja käveli tiehensä. Kissar hajaantuivat Taivastassun ympäriltä. Lumikkoviiksi, ja Orvokkisydän tulivat onnittelemaan meitä.
”Onnea!”, Orvokkisydän kehräsi, naaraan vatsa oli pyöreänä pennuista.
”Onnea rakkaat pentuni!” Lumikkoviiksi kehräsi. Kävelin Sähkötuhon luo. Kolli oli tosi iso, ja jouduin katsomaan häntä ylöspäin. Hymyili. Hänelle varovasti.
”Lähdemme aamunkoitteessa reviirikierrokselle, lepää tämä päivä”, Sähkötuho sanoi, ja tallusti matkoihinsa. Katselin hänen peräänsä silmät pyöreinä. Vihdoin olin oppilas.
