Salamasielu
Kirjoittaja: Auroora
Salamasielu oli iskenyt silmänsä erääseen suurikorvaiseen olentoon, joka istuskeli aukiolla katse tiiviisti taivaalla. Soturi oli ehtinyt seurata tätä kummastuneena jo jonkin aikaa, vailla tehtävänantoa kun oli. Hän oli perin tylsistynyt: Loskalauha ja Verivarjo olivat lähteneet metsästyspartioon, ja Säihkysielu, johon hän oli Verivarjon kautta tutustunut, oli nukkumassa aamupartion jäljiltä. Kenenkään muun seura ei tällä hetkellä kiinnostanut Salamasielua, mutta vielä vähemmän häntä viehätti ajatus tyhjän panttina istumisesta. Ei tekemättömyys sinänsä ollut ongelma, mutta viihdettä hän kaipasi. Ja nyt Salamasielulla oli vahva aavistus, että hän oli päivän viihteensä löytänyt.
Hän huhuili hetken tuota kummallista taivaantuijottelijaa, mutta kun kissa ei eleelläkään osoittanut Salamasielun kutsuja kuulluiksi, hän luovutti ja asteli tämän luo. Tämä laikukas, Salamasielun mielestä hauskan näköinen kolli kääntyi katsomaan häntä.
”Huhuilin sinua ainakin ikuisuuden”, valkoinen kolli sanoi dramaattisesti – ei hän olisi kenenkään perään aivan ikuisuutta jaksanut huudella. Ehkä Verivarjon. ”Mitä ihmettä sinä teet?”
Soturi seurasi kiinnostuneena, miten hämmennys pyyhkäisi kissan kasvojen yli. Salamasielu oli tietysti nähnyt kissan aiemmin, partioissa sun muissa. Hän ei kuitenkaan ollut aiemmin tajunnut tämän mahdollista viihteellistä arvoa. Nimeä hän ei muistanut, mikä todennäköisesti johtui enemmän valkoisen kollin ylimielisyydestä kuin tämän vieraan kissan mieleenpainuvuudesta.
Seuraavaksi tämä suurikorvainen kolli ojensi tassunsa. Salamasielu katsoi sitä hölmistyneenä.
”Susimieli”, kissa esittäytyi. Hänen hymynsä oli leveä ja niin vilpitön, että jos Salamasielu olisi ollut yhtään hyväsydämisempi ja empaattisempi kissa, hän olisi ehkä hävennyt pitäneensä kissaa pelkästään viihteenä. Sellainen hän ei kuitenkaan ollut.
”Salamasielu”, valkoinen kolli esitteli itsensä ja matki toista ojentamalla tassuaan eteenpäin ymmärtämättä aivan sen tarkoitusta. Seuraavaksi hän sai hämmentyä uudelleen, kun tämä Susimieli tarttui tassullaan hänen omaansa. Salamasielu kurtisti kulmiaan.
”Häh? Mitä sinä oikein teet?” hän kysyi, mutta ei vetänyt tassuaan pois. ”Pakko sanoa, toveriseni, sinä olet sitten kummallinen.”
//Sus?
