Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
Mitä enemmän Jääviilto keskusteli Harakkanaurun kanssa, sitä enemmän hän alkoi pitämään luisevasta kollista. Erakkotaustaiset soturit tai erakot eivät koskaan olleet olleet punaruskean soturin suosiossa, joten oli huojentavaa, ettei Harakkanaurukaan välittänyt niistä. Oli epäreilua asettaa erakot ja erakkotaustaiset soturit samalle viivalle niiden kanssa, joiden esi-isät olivat kautta aikojen puolustaneet näitä maita. Erakoiden tarvitsi vain saapua paikalle ja nauttia klaanin antimista.
Reviirin ympärillä risteili pelottavan paljon erakoita. Erakot eivät kunnioittaneet Kuolonklaanin rajoja, vaan kulkivat toisinaan klaanin metsissä kuin mitkäkin maailmanvaltiaat.
”Niinpä”, Jääviilto murahti päätään nyökytellen ja sitten taas jatkaen, ”mutta eloklaanilaisia ei saa unohtaa. Olen varma, että heistä koituu meille vielä paljon vaivaa, sano minun sanoneen.”
Harakkanauru siristi hopeanharmaita silmiään niin, että ne kapenivat ohuiksi viiruiksi. Kuin hyväksyen Jääviillon sanat, hän nyökäytti pienesti päätään, mutta ei kommentoinut enempää.
”Osaatko pitää salaisuuden?” Jääviilto vaihtoi taas aihetta lennosta. Kolli kumartui itseään aavistuksen matalamman soturin tasolle ja tuijotti tuota herkeämättä silmiin. Harakkanauru kohtasi katseen ilmeettömänä. Kollin ilme ei värähtänytkään, kun tämä nyökkäsi.
”Olen kuullut huhuja, että pieni joukko kuolonklaanilaisia tahtoisi puhdistaa Kuolonklaanin epäaidoista sotureista”, kolli kuiskasi hiljaa. Henkäysvarjo oli vannottanut Jääviiltoa pitämään suunsa kiinni asiasta. Soturi kuitenkin uskoi Harakkanaurun pysyvän hiljaa, eikä hän paljastaisi valkomustalle kollille nimiä. Henkäysvarjon suunnitelma oli junnannut paikallaan Karhumyrskyn tuhoista saakka, eikä punaruskea kolli ollut edes varma, aikoiko varapäällikkö toteuttaa sitä. Tuskin ainakaan ennen Punatähden kuolemaa, Jääviilto pohti.
//Harakka?
//217 sanaa
