Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Katsoin Pimentovarjoa ja yritin keksiä, miksi Turmaloikka oli alkanut käyttäytymään oudosti. Jos kissan luonne yllättäen muuttuu, siihen liittyy yleensä jotakin. Mielessäni kävi, että Turmaloikka haluaisi päästä Pimentovarjon lähipiiriin ja kenties surmata tämän. Ajatus oli kuitenkin naurettava. Miksi ihmeessä Turmaloikka haluaisi tappaa Pimentovarjon? Vaihtoehto numero kaksi oli loogisempi.
”Ehkä hän haluaa kanssasi pentuja”, vastasin lapojani kohauttaen. Tumman soturin katseesta huomasi, ettei tämä ollut odottanut minun sanovan niin. Henkäysvarjo oli ollut minulle mukava, vaikka hän käyttäytyikin montaa muuta kissaa kohtaan kylmästi ja välinpitämättömästi. Pimentovarjo oli nuori ja etevä soturi, joten ei olisi ihmeellistä, jos Turmaloikka haluaisikin perustaa perheen hänen kanssaan.
”Ja hiiretkin lentävät”, Pimentovarjo sanoi. Käänsin pääni pois ja jatkoin matkaa. Pimentovarjokin pysyi vaiti. Metsä tuoksui hyvältä. Tuoksu oli selkeästi erilainen kuin viherlehden aikaan. Nyt ilmassa leijaili sateen tuoksu. Kuulin variksen raakkuvan lähettyvillä, ja haistoin eläinten tuoksuja. Osa hajujäljistä oli voimakkaampia kuin toiset. Olisin mielelläni lähtenyt kulkemaan jälkien perässä, mutta en halunnut olla liian töykeä. Pimentovarjo tuskin arvostaisi sitä, että lähtisinkin yhtäkkiä saalistamaan. Joen solina voimistui, mitä syvemmälle metsään pääsimme.
”En ymmärrä, miksei kuningatar voi käydä partioissa ja tehdä muita soturin tehtäviä. Miksi kukaan täysijärkinen haluaisi istua kuutta kuuta pentutarhan pimeydessä vikisevien pentujen kanssa?” esitin kysymyksen, johon en oikeastaan odottanut edes vastausta. Vaikka olin hetkeksi unohtanut olevani pentutarhan vanki, nyt en voinut enää työntää ajatusta sivuun. Olisin halunnut olla kuten kuka tahansa ikäiseni soturi. En halunnut myöntää sitä, mutta olin kateellinen Pimentovarjolle. Naaras sai tulla ja mennä miten halusi, koska hänellä ei ollut pentuja.
”Joillekin on ilo kuunnella niitä vikiseviä pentuja”, naaras huomautti ja virnisti. Pyöräytin silmiäni. Minun puolestani Mäntyviiksi olisi voinut hyvin hoitaa jokaisen kuolonklaanilaisnaaraan pennut, kerta kissa halusi elää koko loppuikänsä pentujen kanssa pentutarhalla.
Piiskasin hännälläni ilmaa ärsyyntyneenä. En halunnut kävelyretken menevän täysin pilalle, joten yritin keksiä muuta ajateltavaa. Mieleeni muistui Turmaloikka ja se, mitä Pimentovarjo oli kollista kertonut. Soturi oli alkanut kuulemma käyttäytymään vähemmän hiirenaivoisesti.
”Siitä Turmaloikasta vielä”, aloitin, ja tumma soturi kääntyi puoleeni kysyvästi. Ennen kuin jatkoin, pysähdyimme joen rantaan istumaan.
”Ei kai hän yritä mitään vallankaappausta? Ehkä hän yrittää ystävällisemmällä käytöksellä saada sinut ja kaikki muut puolelleen. Oletko nähnyt, että hän olisi tehnyt mitään tällaiseen viittaavaa?” kysyin varovasti. Kaikki eivät pitäneet Punatähden tavasta johtaa Kuolonklaania. Osa kuolonklaanilaisista halusi päällikön oleman julma, tunteeton ja murhanhimoinen. Minusta Punatähti pärjäsi ihan hyvin. Oli hänessäkin paljon parannettavaa, mutta ainakin Punatähti osasi ajatella järkevästi. Hän teki ratkaisunsa vain Kuolonklaanin hyväksi.
//Pimento? Sori tästä tuli ihan tosi tönkkö xd
// 388 sanaa
