Jääviilto
Kirjoittaja: Elandra
”Kertokaa mitä on meneillään? Miksi Kylmäliekki ei puhu minulle? Ja en ole takiainen!” kilpikonnakuvioinen naaras kivahti ja katsoi vuorotellen Kylmäliekkiä ja Jääviiltoa. Punaruskea soturi ei voinut sietää sitä, miten Huomenkyyhky puhui kahdelle klaanisyntyiselle kissalle. Hänen mielestään erakkotaustaiset olisivat saaneet pitää suunsa kiinni, paitsi jos heiltä kysyttiin jotakin. Jääviilto astui uhkaavasti askeleen lähemmäs paksuturkkista naarasta, asettuen tämän ja Kylmäliekin väliin.
”Oletko niin hiirenaivoinen, ettet ymmärrä koska seuraasi ei kaivata? Ala painua, takiainen!” Jääviilto ärähti ja nosti etukäpälänsä ilmaan, uhaten lyödä sillä edessään seisovaa naarasta. Huomenkyyhkyn keltainen katse liukui Jääviillosta hänen takanaan kyyhöttävään Kylmäliekkiin.
”Oletko kuuro vai muuten vain yhtä vajaa miltä näytät? Jätä minut ja veljeni rauhaan tai en vastaa seurauksista”, punaturkkinen kolli jatkoi, kun Huomenkyyhky ei tehnyt elettäkään poistuakseen. Hetken vielä seisoskeltuaan, Huomenkyyhky luovutti ja väänsi kasvoilleen tympiintyneen ilmeen. Naaras perääntyi ja katsahti vielä kerran Kylmäliekkiin. Jääviilto ei liikahtanut, ennen kuin kilpikonnakuvioinen naaras käänsi hänelle selkänsä. Huomenkyyhky lähti matkoihinsa, mutta kääntyi vielä kaksikkoa kohden ja päästi suustaan tuhahduksen:
”Kylmäliekki, nyt ei pelkkä anteeksipyyntö riitä!”
Se sai tyytyväisen virneen nousemaan Jääviillon kasvoille. Kolli kääntyi veljensä puoleen ja istui tyytyväisenä alas. Kylmäliekki katsoi epäröiden Huomenkyyhkyn perään.
”Hä-hän taisi suuttua aika pahasti”, savunharmaa kolli mutisi siirtäessään katseensa veljeensä. Jääviillon tyytyväinen virne katosi ja tilalle tuli turhautunut ilme. Soturi pudisti päätään ja loi veljeensä vihaisen katseen.
”Ei uskoisi, että olet minun veljeni, kun sinä olet tuollainen surkimus ja minä olen klaanin paras soturi. Unohda sen epä-soturin tunteet ja olisit iloinen, että pääsit siitä eroon! Olisit sitä paitsi voinut edes vähän tukea minua, etkä olla vain tuollainen vässykkä ja pysyä hiljaa”, Jääviilto moitti tylysti veljeään. Jos hän olisi saanut päättää, Karhumyrsky olisi aikoinaan tappanut Hiutaleviiksen lisäksi myös Kylmäliekin. Ellei toisen tappaminen olisi ollut Kuolonklaanin lakien vastaista, Jääviilto olisi mieluusti hoitanut asian itse. Nytkin auttaessaan Kylmäliekkiä, ei hän ajatellut veljensä parasta, vaan sukunsa mainetta. Jääviillosta oli raskasta olla kissa, joka aina ajatteli sukunsa parasta, mutta hänen oli kannettava vastuunsa, sillä ei Kylmäliekki osannut ajatella omalla päällään.
”No, mitä teet seuraavalla kerralla, jos se kapinen erakko lähestyy sinua, enkä minä ole paikalla?” Jääviilto murahti. Hänen työnsä olisi turhaa, mikäli Kylmäliekki ei osaisi pitää omia puoliaan.
//Kylmä?
// KP-boosti
