Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuutoa nolotti, kun hänen piti koko ajan kysyä mitä Rosmariinitassu oli sanonut. Jotenkin hänen sanansa vain katosivat kaukaisuuteen, kun Lepakkohuuto katsoi häntä tai edes ajatteli häntä. Hän luimisti korviaan nolona ja liikautteli tassujaan.
“Jos sinulla ei parempaakaan tekemistä ole kuin lähteä mukaani parantajalle, niin voithan sinä tulla. Mutta muista, en määrännyt sinua mukaani”, hän sanoi vielä ja virnisti. “Enhän minä äyskeää hölmöä karvapalloa mukaani raahaisi pakolla”, hän sanoi vielä ja tökkäsi hännällään naaraan nenää samalla, kun onnahteli tämän ohitse kohti parantajan pesää.
“Hei! Itsehän sinä olet äyskeä hölmö karvapallo! Sinähän sen tassusi sille fasaanille syötit”, Rosmariinitassu naukui muka loukkaantuen, mutta hänen virneestään saattoi tietää, että hän vain leikitteli. Lepakkohuuto kehräsi haluamattakin.
“Mutta tämä hölmö karvapallo sentään suostuu lähteä parantajan pesälle helpolla, eikä alkaisi mököttää kuin pikkupentu, jos pyydettäisiin näyttämään tassua edes parantajan pesää päin”, kolli naukaisi virnistäen. Hän tykkäsi vähän härnätä naarasta. Se sai hänen olonsa naaraan luona mukavemmaksi, eikä kivettänyt häntä samalla lailla kuin aikaisemmin.
//Rosmy?
