Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Eiliset saalistusharjoitukset Lauhatassun kanssa olivat menneet ihan kohtuullisen hyvin. Oppilaani oli nopeasti oppinut oikeanlaisen vaanimisasennon. Hän yritti kolme kertaa saada saaliin kiinni, mutta se ei onnistunut. Lauhatassu oli ollut joka kerta liian hidas, malttamaton tai kovaääninen. Arvelin hänen olevan vain liian innoissaan oppilaana olemisesta, ettei keskittyminen onnistunut. Toivoin hänen pärjäävän paremmin seuraavissa harjoituksissa.
Aamu oli valjennut juuri ja istuskelin sotureiden pesän liepeillä. Aamupartiot olivat juuri lähteneet matkaan, joten aukio oli lähes autio. Päätin antaa Lauhatassulle vielä hetken aikaa nukkua, joten palasin takaisin sotureiden pesään. Astelin omalle vuoteelleni ja asetuin makaamaan. Tarkoituksenani ei ollut nukkua, vaan vain levätä. Kävin nopeasti päässäni läpi tämän päivän suunnitelman. Lähtisin pian herättämään Lauhatassun, jonka jälkeen menisimme taisteluharjoituksiin Hehkulammen lähettyville. Sen jälkeen kävisimme vielä läpi saalistuksen perusteet, jonka jälkeen palaisimme leiriin. Surmakynsi oli aiemmin laittanut minut auringonlaskun partioon, joten osallistuisin vielä siihen. Lauhatassu ei tulisi mukaan partioon. Hän saisi loppupäivän tehtäväksi opetella itsekseen taisteluliikkeitä, jotka kertaisimme huomenna.
Nousin taas ylös ja palasin pääaukiolle. Huomasin oranssin ja valkean sekoitteisen kollikissan istuvan lähellä oppilaiden pesää. Auringon ensisäteet suorastaan takertuivat oppilaan turkkiin saaden oranssit kohdat näyttämään liekeiltä. Kolli suoristi selkänsä huomatessaan minut. Astelin hänen luokseen rauhallisin askelin.
”Huomenta, Tuhkajuova!” nuori kolli tervehti minua ärsyttävän pirteällä äänellään. Nyökkäsin vastaukseksi ilman, että ilmeeni edes värähti.
”Mitä me teemme tänään? Voitko opettaa minua uimaan?” oppilaan silmät suurenivat innostuksesta. Hän ei olisi malttanut pysyä paikallaan, joten etukäpälät painelivat vuoroperään maata. Istuin alas edelleen sama tasainen ilme kasvoillani.
”Uiminen ei kuulu soturikoulutukseen. Jos tahdot uintiopetusta, se tapahtuu vapaa-ajalla. Tänään harjoittelemme muutaman yksinkertaisen taisteluliikkeen, ja saat kokeilla miltä tuntuu käyttää niitä toiseen kissaan, eli minuun. Sen jälkeen kertaamme vielä eiliset saalistuksen perusteet”, selitin asiallisella äänellä. Kollikissa nyökkäsi ja yritti olla rauhallinen, mutta oppilaan into välittyi takuulla jokaiselle, joka hänet sattui näkemään.
”Saat syödä harjoitusten päätteeksi”, sanoin ja viitoin kissan perääni. Poistuimme leiristä ja johdatin kollia kohti Hehkulampea.
”Kuka sinut opetti uimaan?” Lauhatassu kysyi ja loikki vierelleni. Käänsin nopean tuiman katseen kissaan, joka huomasi virheensä. Oppilas ei kulkenut mestarinsa rinnalla tai edellä, vaan hänen paikkansa oli perässä. Lauhatassu hidasti nopeasti tahtiaan, mutta ei vaikuttanut lainkaan nolostuneelta. Odotin hetken ennen vastaustani, mutta Lauhatassu pysyi yhä vaiti.
”Isäni Jyrkänneloikka”, vastasin.
”Voitko sinä opettaa minua uimaan?” Lauhatassu kysyi silmät innosta kiiluen.
”Kuten sanoin, se ei kuulu soturikoulutukseen. Jos se minusta olisi kiinni, niin jokainen oppilas opetettaisi uimaan edes jotenkuten. Jos todella tahdot opetella uimaan, sinun täytyy keskittyä täysillä ensin soturikoulutukseesi. Jos edistyt nopeammin kuin olen suunnitellut, voimme myöhemmin käyttää pari harjoituskertaa uimiseen. Jos et edisty niin nopeasti, voin opettaa sinua vapaa-ajalla. Se on kuitenkin sitten pois ajasta ystäviesi kanssa ja levosta”, sanoin vilkaisematta nuoreen kissaan. Lauhatassu ei vaikuttanut lannistuvan, päättelin sen hänen askelistaan. Askeleet eivät suinkaan olleet yhtä äänekkäitä kuin eilen, mutta edelleen niissä oli parantamisen varaa. Kissa osasi kävellä hiljaa jos vain halusi. En ollut koskaan tavannut soturia, joka ei osannut kävellä edes suhteellisen hiljaa.
”Lupaan etten tuota pettymystä”, oppilas sanoi innoissaan ja oli taas vähällä kulkea vierelleni.
Pysähdyin sopivan matkan päähän Hehkulammesta. Sinisenä hehkuva vesi houkutteli minua uimaan, sillä päivä oli lämmin. Aurinko oli noussut korkeammalle ja se lämmitti nyt hopeista turkkiani. Nautin kyllä lämmöstä näin lehtikadon jälkeen, mutta vesi tuntui kovin virkistävältä. Täytyi kuitenkin työntää ajatukset viileästä vedestä Lauhatassuun. Kolli istui edessäni odottaen ohjeita.
”Aloitamme ihan yksinkertaisista liikkeistä, joilla voit puolustaa itseäsi tarpeen tullen. Kuvittele, että leiriin on hyökännyt paljon tuntemattomia kissoja. Kaikki muut ovat kiinni muualla, ja sinä olet parantajan pesällä. Viholliskissa yrittää päästä parantajan kimppuun, ja sinun pitäisi estää se. Miten toimit?” kysyin katsoen Lauhatassua suoraan tuon kirkkaansinisiin silmiin. Kolli näytti pohtivan asiaa. Annoin hänelle aikaa miettimiseen. En ollut varma millainen oppija Lauhatassu oli, joten olin päättänyt kokeilla mielikuvaharjoituksia. Hän sai kuvitella tilanteen, jolloin oli helpompi hahmottaa, millainen tilanne saattaisi joskus olla edessä.
//Lauha?
// 609 sanaa
