Orvokkisydän
Kirjoittaja: Ruska
”Jatketaan.” Mäyräkynsi sanoi nopeasti, nyökkäsin. Hautasin nappaamani hiiren maahan, haen sen sitten myöhemmin. Kävelimme eteenpäin, raotin suutani haistellakseni ilmaa. Joka puolella tuntui riistan hajuja. Kuulin rapinaa viereltäni. Painauduin välittömästi maata vasten. Väijyin pientä hiirtä, loikkasin sen päälle. Hautasin hiiren maahan, huomasin Mäyräkynnen tulevan luokseni. Hänellä oli hampaissaan lihava pulu.
”Ohi, hyvä saalis.” Sanoin yllättyneenä. Mäyräkynsi tiputti pulun maahan.
”Mennäänkö takaisin leiriin?” Hän kysyi. Nyökkäsin. Kaivoin hiiret ylös ja kiikutin ne hampaissani leiriin. Pudotimme saaliit tuiresaaliskasaan, kävelin oppilaiden pesälle.
”Täytyisikö siirtää vuoteet sotureiden pesään?” Naurahdin huvittuneena. Mäyräkynsi naurahti.
”Ehkä.” Hän sanoi salaperäisesti. Vedin sammalpetiäni sotureiden pesälle, se ei onneksi ollut ongelma, sillä se oli aivan oppilaidenpesän vieressä. Asettelimme vuoteemme sotureiden pesään, tietysti vierekkäin. Kävin makuulleni pedilleni. Minusta tuntui ihanalta, vihdoin olin soturi. Mäyräkynsi on kumppanini, mitä muutakaan voin vielä toivoa? Lumikkoviiksen vuode oli minun vieressäni. Olin myös iloinen soturi nimestäni Orvokkisydän. Se kuulosti hyvältä. Minä niin rakastin klaani elämää. Nousin istualteni ja painauduin Mäyräkynttä vasten, ja kehräsin. Halusin vain olla hänen lähellään.
”Haluatko kanssani pentuja joskus?” Kysyin kehräten, ja yritin kietaista häntäni kollin ympärille.
//Mäyrä?
