Virtaviima
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Olin päässyt pois parantajan pesältä jo hyvän aikaa sitten, mutta haukka oli jättänyt kylkiini rumat arvet. Inhosin niitä yli kaiken. Vielä enemmän inhosin sitä nokkavaa siivekästä, joka oli kehdannut kajota minuun ja pilata kauniin ulkonäköni. Toivoin todella sen saaneen meidän kynsistämme vähintään yhtä hirveitä ruhjeita, joista jäisi sille ikuinen muistutus kuolonklaanilaisten ylivertaisuudesta.
Nälkä kurni vatsaani tassuttaessani ulos soturien pesästä unilta. Olin mennyt torkuille iltapäivällä heti partiosta päästyäni ja herännyt vasta myöhemmin illalla hämärän jo laskeuduttua leirin ylle. Olisin kernaasti jatkanut höyhensaarien tutkimista, mutta valittava mahani ei antanut minulle hetken rauhaa.
Tuoresaaliskasan luona oli häslinkiä. Jääviilto näytti tuttuun tapaansa haastavan riitaa jonkun kanssa – tuo joku oli Pikiturkki – eikä kumpikaan osapuoli osoittanut merkkejä perääntymisestä. Minä työnnyin tympääntyneenä heidän väliinsä ja yritin ottaa maassa lojuvaa herkullisen näköistä oravaa, kun yhtäkkiä tunsin hampaat lonkassani.
Loikkasin taaksepäin karvat pörhistyen ja heitin murhanhimoisen katseen Jääviiltoon, joka oli juuri näykkäissyt minua. Mitä ihmettä tuo hiirenaivo kuvitteli tekevänsä? Huitaisin kynsilläni hänen kuonoaan kohti, mutta en aivan osunut.
Ilmeisesti meidän pieni yhteenottomme oli saanut Pikiturkin tulemaan toisiin aatoksiin tuoresaaliin ottamisesta, sillä tämä luikki pois paikalta vähin äänin.
Hetkessä minun ja Jääviillon välillä kipinöinyt jännite oli kadonnut, ja punertavaturkkinen soturi rupesi valittamaan Pikiturkista. Minäkin istahdin alas ja taivuttelin lipomaan Jääviillon näykkäisemää kohtaa. Kollin hampaat eivät olleet edes rikkoneet ihoa. Hyvä niin, sillä muuten taatusti olisin repinyt häneltä siitä hyvästä korvat päästä.
“No, monella kissalla tässä klaanissa tuntuu olevan mehiläisiä aivojen tilalla, joten liekö tuo ihmekään”, huiskautin häntääni arvostelevasti. Sen jälkeen siirsin arvioivan katseeni entiseen mestariini. “Et kai sinä kuitenkaan häntä kovin paljon vanhempi ole, vai oletko?”
//Jää?
