Tuiskupentu
Kirjoittaja: Ampiainen
Katselin sisartani suoraan silmiin pahoitelvan näköisenä.
”Anteeksi, lainepentu lupaan olla varovaisempi vastaisuudessa”, mau’un anteeksipyytävästi sisarelleni. Lainepentu katseli minua silmissä loistaen noin silmänräpäyksen aijan välitävästi mutta se peityi jonkin muun tunteen alle jota en nyt osannut tulkita. Kosketin sisareni kuonoa nopeasti ja käänsin katseeni klaanin paranajiin mietien oliko tassuni siinä kunnossa että voisin mennä takaisin pentutarhaan, tiesin että sisareni ei kunnioitanut parantajien työtä mutta minä kunnioitin pidin heidän työtään tärkeänä. Tiesin kuitenkin myös että en todellakaan haluaisi olla parantaja vaan halusin olla soturi! Minulle tuli yllätäen kamoksuva olo kun mietin että mikä ongelma minun jalasani oikein oli. Silmäni laajenivat ja katsoin kysyvästi parantajaa – hehkuaskelta – toivoen että tämä sanoisi hiljaisuustassun vain ylireagoineen eikä tassusani ollut mitään vikaa.
”Tuiskupentu, sinun jalkasi on vain venähtänyt joten sinun pitää jäädä parantajan pesään joksikin aikaa”, parantaja naaras maukui lempeästi mutta silti sillä tavalla että minun ei kannattaisi haroa vastaan.
*Hiirenpapanat*, ajattelin silmät viirussa ja käänsin katseeni takaisin sisareenii.
”Anteeksi, lainepentu en voi sille mitään että joudut näkemään minut täällä”, mau’un anteeksi pyytävällä äänellä.
//laine? 🙂
