höyhenhalla
Kirjoittaja: Saaga
Pohdin hetken minkä tarinan valitsisin. Päätin ottaa sen, jossa olimme karanneet kaksijalkojen asumuksesta aidan alta. Hymyilin, kun muistin sen voitonriemun. Olimme juosseet rinnakkain metsään vapaina.
“Minuthan kaapattiin kaksijalkojen toimesta hirviön sisään. Se on pitkä tarina mutta päädyin loppujen lopuksi päädyin kaksijalkojen luokse asumaan. En tykännyt siitä elämästä lainkaan mutta tyydyin siihen, kun en pystynyt karatakaan yksin. Yhtenä päivänä elämäni mullistui ja samaan asumukseen muutti kolli, joka oli saman ikäinen kuin minä”, kerroin. Mainitessani Jupiterin kyyneleet meinasivat tulvahtaa silmiini mutta räpyttelin ne pois, etten vaikuttaisi epäilyttävältä.
“Laadimme suunnitelman yhdessä tämän kollin kanssa. Kaivoimme takapihan seinämän alle tunnelin ja ahtauduimme sen kautta ulos. Pakenimme rintarinnan metsään”, jatkoin tarinani loppuun. Tarina oli ehkä elämäni paras. Huonoin valinta, jonka olin koskaan tehnyt oli klaaniin uudelleen liittyminen. Tiesin, että se oli pentujeni kannalta hyvä valinta mutta loppujen lopuksi vain yksi pennuistani oli jäänyt tähän klaaniin. Enkä edes tiennyt oliko Black enää elossa vaikka olinkin hänelle suunnattoman vihainen. Nopsatassu taas oli elänyt ja tassutellut omia polkujaan ja siitä olin onnellinen, sillä hänen omat päätöksensä olivat johtaneet siihen, että hän sentään oli elossa. Käänsin huomioni takaisin Susitassuun.
“Haittaakohan sinua, jos poistun nyt pesääni lepäämään?” kysyin lempeästi. Susitassu nyökkäsi.
“Ei haittaa! Kiitos, että kerroit tuon tarinan minulle”, nuori kolli sanoi innoissaan. Hymyilin ja poistuin paikalta.
Käperryin makaamaan makuusijalleni lepäämään. Toivoin, että Leppävarjo tulisi taas pian takaisin omaan leiriinsä niin saisin jutella hänen kanssaan. Meidän todella piti jutella kaikesta.
