Varistassu
Kirjoittaja: Auroora
Kuuntelin Aaltotassun suunnitelmaa ja hänen lopetettua siristin silmiäni epäilevästi.
”Olet oikeassa, se kuulostaa typerältä. Luuletko etteivät he huomaa meitä?” kysyin oppilaalta. Partion jäsenet saattaisivat helposti hoksata joukkiomme. Toisaalta se olisi todennäköisesti paras ja toimivin vaihtoehto.
”Se voisi toimia”, Keijukainen sanoi, muttei kuulostanut kovin varmalta. ”Meidän vain pitää olla varovaisia.”
Illalla suurin osa klaanin kissoista olisi ainakin jo nukkumassa, joten uteliaita silmäpareja olisi vähemmän. Ongelmaksi jäi tosiaan kissat itse partiossa.
”Jos ajoitamme lähtömme oikein, he eivät huomaa meitä”, Aaltotassu keksi. Tietysti; emme voineet kulkea suoraan heidän perässään. Toisaalta meidän tulisi edelleen näyttää siltä, että olimme osa partiota.
”Tai sitten vain valehtelemme. Keksimme jonkun tarinan sille varalle, että partio huomaa meidät”, ehdotin ja katsahdin kumpaankin oppilaaseen. Oikeastaan, mitä väliä sillä edes olisi jos jäisimme kiinni? Ehkä saisimme jonkin rangaistuksen, mutta miksi sitä pitäisi noudattaa? Tuskin minua tai Aaltotassua tämän pikkujutun takia ajettaisiin klaanista. Keijukainen oli sitten asia erikseen, mutta se oli hänen oma huolensa.
”Aaltotassu, minä luotan suunnitelmaasi. Olen mukana”, naukaisin ruskealle oppilaalle. Vilkaisin varuillani ympärilleni siltä varalta, että joku kuuli. Vaikka en älyttömästi pelännyt kiinni jäämistä, olisi silti helpompaa, jos niin ei kävisi.
//Aalto? Keiju?
//182 sanaa
