Kaamostassu
Kirjoittaja: Aura
Kaamostassu istuskeli aukiolla tyytyväisellä. Hän oli hyvin iloinen hetki sitten Toivetassun kanssa käydystä keskustelusta. Kolli oli niellyt hänen syöttinsä täysin. Kaamostassu uppoutui ajatuksiinsa Myrskytassun ja Pyräkkätassun keskustellessa keskenään. He eivät olleet toviin viettäneet aikaa koko sisarusporukalla, mutta kaikilla oli pitänyt kiirettä viimeisten oppilastehtäviensä kanssa. Etenkin Kaamostassu oli keskittynyt harjoituksiinsa täysillä ja halunnut hioa taistelutaitonsa huippuunsa.
”Kaamostassu, Kaamostassuu?” Myrskytassu huhuili ja töksäytti tummaturkkista kissaa suurella käpälällään. Kolli havahtui ja katsoi hölmistyneenä sisaruksiaan.
”Öh, mistä te siis keskustelitte, heh?” Kaamostassu naurahti ja kohensi asentoaan. Hän ei todellakaan ollut kuunnellut mistä kaksikko oli keskustellut, mutta kolli oletti ettei ollut jäänyt paitsi mistään erityisen tärkeästä. Pyräkkätassu vilkuili Kaamostassua edelleen hieman epäileväisenä, mutta tummaturkkinen vain hymyili veljelleen aurinkoisesti. Yök, tämänkaltainen hymyily oli kollioppilaasta todella oksettavaa puuhaa. Minkäs sille mahtoi, hänen oli pidettävä yllä uutta imagoaan.
”Me tässä vain pohdimme, että millainenkohan lehtikadosta on tulossa. Liskoton ainakin”, Myrskytassu vastasi korkealle veljelleen, joka hymähti harmaaturkkiselle ja katsoi sitten Pyräkkätassua myötätuntoisesti.
”Pian se hiirenkorva liskoineen taas saapuu”, Kaamostassu naukaisi ja yritti lohduttaa raidallista kollia katseellaan. Kaamostassu oli pistänyt merkille miten Pyräkkätassu oli muutaman kerran katsonut Hämärätassua. Voisikohan sitä käyttää aseena toista vastaan? Jos Kaamostassu oli oikeassa, Pyräkkätassu piti Hämärätassusta. Saattoi hän olla myös väärässäkin, mutta se pitäisi selvittää..
”Mutta Pyräkkätassu, kerrohan! Onko sinulla ja Hämärätassulla meneillään jotain?” Kaamostassu virnisti ja sai Myrskytassunkin räpäyttämään silmiään uteliaana.
”Mietiskelen tässä vain, kun kuulin Hämärätassun puhuvan sinusta aika mukavaan sävyyn partioidessa”, Kaamostassu aloitti viattomaan sävyyn ja virnisti sitten toverillisesti Pyräkkätassulle, joka höristeli korviaan uteliaana.
”Aijaa, no. Mitä hän sitten sanoi?” Pyräkkätassu kysyi lopulta ja hänen hännänpäänsä heilahteli hermostuneesti.
”Hän kertoi, että sinun silmäsi olivat jääneet hänen mieleensä ja kertoi sinun olevan mukavaa seuraa. Kuulemma hän haluaisi viettää sinun kanssasi enemmän aikaa. Eikö ollutkin mukavasti sanottu? Hän vaikutti vähän punastelevankin, kun kysyin pidätkö sitten Pyräkkätassusta”, Kaamostassu kertoi ja vinkkasi veljelleen hurmurimaisesti silmää. Pyräkkätassun olemus valpastui huomattavasti, kun raidallisen kollin korviin kiiri tieto Hämärätassun naukumista sanoistaan. Pyräkkätassu tuhahti ja yritti peitellä innostustaan, mutta viimeistään kollin levottomasti pyörivä hännänpää paljasti jotain.
”Noh, mitäs Hämärätassu siihen? Tarkoitan, että pitikö hän minusta?” oppilas kysyi epäluuloisena ja loi veljelleen katseen, joka kertoi, että heidän välillään oli edelleen kismaa. Kaamostassu hymähti Pyräkkätassulle. Toinen saisi esittää hankalaa, mutta kyllä kolli voittaisi vielä veljensä puolelleen.
”En ole asiantuntija näissä rakkausasioissa, mutta Hämärätassu taitaa olla ihastunut sinuun. Älä kuitenkaan kerro hänelle, että minä kerroin tämän sinulle. Hän ei ehkä pitäisi siitä, että juoruan hänen asioistaan”, kollikissa naukaisi ja madalsi hieman ääntään. Pyräkkätassu ei ehtinyt vastata veljelleen, kun vanha Punatähti alkoi kutsumaan klaania koolleen. Tätä hetkeä Kaamostassu olikin jo odottanut. Vihdoin hänestä tulisi soturi ja kaikki polut olisivat hänelle avoimia. Hämärätassunkaan nimitykseen ei olisi kauaa ellei se jopa tapahtuisi tänään. Kollikissa sukaisi rintaansa, hänen turkissaan ei ollut paljoakaan suittavaa. Se oli yhtä siisti, kuten aina. Kollioppilas nyökkäsi sisaruksilleen ja antoi heidän astella edellään Punatähden luokse. Kaamostassu teki sen hampaitaan kiristellen ja pyöräytti silmiään, kun kukaan ei nähnyt. Hänen kuuluisi olla muiden edellä, ei Myrskytassun. Kolli kuitenkin pakotti kasvoilleen väkinäisen hymyn ja yritti suorastaan säteillä auringon lailla. Kaamostassu pujotteli aukiolle kerääntyneen kissajoukon läpi ja pysähtyi sisaruksiensa rinnalle.
”Nyt se on sitten menoa, onnea systeri ja veliseni”, Kaamostassu supatti ja hymähti heille kannustavasti. Punatähti kohotti häntäänsä, jotta hänen ympärillään oleva kissajoukko hiljenisi seuraavien sanojen ajaksi.
”Olemme kokoontuneet tänään nimittämään kolme uutta soturia. Myrskytassu, Pyräkkätassu ja Kaamostassu, astukaa eteen. Tästä lähtien teidät tunnetaan Myrskymahtina, Pyräkkäpiruna ja Kaamoskukkana”, päällikkö maukui rahisevalla äänellä. Punatähti antoi sitten muiden kissojen hurrata muutaman kerran tuoreiden sotureiden nimiään. Vaikka Kaamoskukaksi nimitetty kolli rakastikin saamaansa huomiotaan, ei tummaturkki kyennyt nauttimaan siitä juuri nyt. Hän mulkaisi Punatähteä vihaisesti ja hän olisi voinut nylkeä päällikön siihen paikkaan. Oliko hänet todella nimitetty Kaamoskukaksi? Kaamoskukka vilkaisi sisaruksiaan, jotka parveilivat heidän vanhempiensa ympärillä. Kaamoskukka hymähti nopeasti emolleen, joka oli sanomassa hänelle jotain. Kaamoskukka rymisteli kissajoukosta äkäisesti pois eikä edes Hämärätassun onnentoivotukset kiinnostaneet häntä. Tämän hän kyllä kostaisi, hän ei ikinä antaisi Punatähdelle anteeksi uutta nimeään. Kolli oli menettänyt Kaamoskukan viimeisetkin kunnioituksen rippeet. Kuinka toinen oli saattanut antaa hänelle näin kamalan nimen?! Kaamoskukka tuhahti itsekseen ja katsahti aukion kissoihin tyytymättömänä.
