Mäntyviiksi
Kirjoittaja: Sirius
Heräsin. Kaamea tunne valtasi minut. Jotain oli tekeillä. Olivatkohan Lumikkoviiksen pennut karanneet? Kurkistin vuoteeni yli. Lumikkoviiksi kuitenkin nukkui pennut vierellään. Nousin ylös haparoiden. Klaaniimme oli tullut jokin erakko eilen. En tuntenut häntä, enkä osannut auttaa. Minua harmitti erakon tila, mutta miksi minun olisi pitänyt häntä auttaa? Ei miksikään. Lopulta Punatähti oli käännyttänyt hänet pois. Halusin kovasti, että hän olisi löytänyt tiensä Eloklaaniin. Kissa oli ollut niin sairaan näköinen, että emme halunneet tautia tännekin. Kuitenkin, turha oli enää miettiä. Sairaus oli tullut klaaneihin. Kuolonklaanissa oli sairastunut muutama kissa. Nyt koko klaani pelkäsi tautia. Hehkuaskel yritti ja yritti, mutta se ei riittänyt. Punatähden luokse oli tullut muutama kissa, Eloklaanilaisia varmaan, pyytämään apua. Mukaan oli valittu Tuhkajuova, Mäyräkynsi, ja Nuppujuova. Mietin hermostuneena Punatähden päätöstä. Mäyräkynsi ja Nuppujuova eivät olleet kokeineita sotureita. Ei ainakaan Nuppujuova! Hän oli ehkä kaksikymmentä kuuta vanha. Lakkasin miettimästä asiaa, kuin Lumikkoviiksi pyysi minua hakemaan riistaa. Hain oravan. Itse en halunnut mennä hakemaan mitään. Nyt oli tärkeintä, että klaani saataisiin ruokittua. Kuuntelin Lumikkoviiksen syöntiä ja menim ulos. Kierähdin aukiolla. Olin tyystin unohtanut sen, miten oltaisiin rennosti. Olin hoitanut pentuja jo monia, lukemattomia kuita. Vaikka minulla oli vain tytär, Sammalvarjo, hänkin oli jo kuollut. Jotenkin se tuntui pahalta. Olihan siitä jo paljon aikaa, mutta silti hänen menettämisensä ei tuntunut mukavalta. Rakastin jokaista Kuolonklaaniin syntynyttä pentua. En halunnut toimia ottoemona, mutta en myöskään jättää heitteille, en todellakaan. Vaikka mestarini oli ollut itse Punatähti, en silti halunnut olla soturi. Mieluummin kuningatar. Mietin omien pentujen hankintaa, taas. Mutta minun täytyisi löytää kolli, joka tykkäisi minusta. Ja jota rakastaisin aidosti. Mietin saatavilla olevia kolleja. No, oli Kylmäliekki, Jääviilto.. mutta oliko heillä kumppanit? En tiennyt. Sitten oli Loisketassu.. Kalmakuu. Loisketassu olisi varmasti ihan hirveä kumppani. Enkä Kalmakuustakaan erityisesti tykännyt. Huokasin ja seurasin perhosta joka liiteli yläpuolellani. Yritin huitaista sitä. Lopulta päätin tassuttaa pentutarhaan.
