Särötassu
Kirjoittaja: Saaga
Kuuntelin Lainetassun säväyttäviä ilkeilyjä naaraan syntyperästä ja perheestä. Tuli minun vuoroni mutta odotin kuitenkin ensin, että Aamuraita naukuisi sanottavansa loppuun. Hän pahoitteli, säälittävää. Näpäytin hännän päälläni ilmaa terävästi sivuuttaen soturin pahoittelun. Koitin keksiä jotain hyvää sanottavaa. Sitten sain hyvän ajatuksen.
“Olet aivan täysin samanlainen petturi kuin isäsi Mäyräkynsi. Sinut joko kuuluisi telottaa tai pistää pois klaanista niinkuin Lainetassukin kertoi. Saisit myös hävetä sitä Orvokki jota kuta, jota sinä joudut kutsumaan emoksesi”, sihahdin ja käännähdin ympäri tassuttaakseni pois. En tiennyt seurasiko Lainetassu, joten käännyin puoliksi ympäri.
“Sisko, ei tuhlata turhaan aikaa tuollaiseen säälittävään rääpäleeseen”, nau’uin ja, kun tiesin hänen seuraavan minua lähdin toiselle puolelle leiriä. Istuin alas ja jäin odottamaan Lainetassulta jonkinlaista kommenttia.
“Hyvin tehty”, hän naukaisi lyhyesti ja pyllähti sitten viereeni. Nyökkäsin.
“Ihan älytön tuhanpäiväinen riistan kuluttaja”, sanoin pudistellen päätäni. Tarkoitin tietenkin Aamuraitaa, eihän sisareni ollut turhanpäiväinen. Lainetassu päästi hyväksyvän murahduksen.
“Niin juuri”, hän ärähti, “Hänen olisi tuon lisäksi kuulut saada kuonoonsa.”
“En usko, että meillä kuitenkaan olisi tarpeeksi taitoa siihen. Hän on sentään soturi vaikka kyvytön onkin niin varmaan hän osaa sentään väistää”, sanoin ja katsoin vielä leirin toisella puolella olevaa Aamuraitaa, joka näytti hieman lannistuneelta. Voitonriemu virtasi suonissani.
//Laine?
