Hiljaisuusvarjo
Kirjoittaja: Käärmis
Hiljaisuusvarjosta tuntui, että Kamomillatassun vihaisten sanojen tulva olisi voinut kaataa hänet. Hän katsoi ystäväänsä – vai oliko hän edes enää hänen ystävänsä? – silmät suurina ja yritti ymmärtää mistä hän puhui.
”Miksi.. Miksi sinä teet sen näin?! Miksi.. Miksi.. Miksi..” naaras ulahti ja alkoi sitten itkeä kunnolla. ”Sinä petit minut.. Sinä haluat vain käyttää minua hyväksesi! Sinulla on jo aamuraita.. Sinä rakastat häntä.. Miksi et rakastaisi?” Hän lisäsi vielä. Hiljaisuusvarjo katsoi häntä kuin puulla päähän lyötynä. Hän ei oikein saattanut ymmärtää mistä hän höpötti.
“En minä rakasta Aamuraitaa. Tai ehkä vähän, mutta en mitenkään erityisesti! Hän on vain mulava ja hyvä ystävä aivan kuin Neilikkasydänkin! Mistä sinä oikein puhut? Enkä minä todellakaan käytä sinua hyväkseni!” kolli naukaisi osin vihaisesti ja osin peloissaan.
“Neilikkasydän myös?” Kamomillapyörre voihkaisi äänekkäästi.
“En minä tarkoittanut että-”
“Säästä puheesi! Minä tiedän, mitä sinä häntä kohtaan tunnet!” naaras huudahti vihaisesti. Hiljaisuusvarjo katsoi häntä silmät suurina.
“Mene pois ja jätä minut rauhaan”, naaras sanoi vielä, kun Hiljaisuusvarjo yritti siirtyä lähemmäs lepyttelemään häntä.
“Kamomillapyörre en-”
“Sanoin, että mene pois ja jätä minut rauhaan!” tabbykuvioinen naaras ärisi. Hänen itkusta punertuneet silmänsä katsoivat suoraan Hiljaisuusvarjoon vihaisesti ja petetyn näköisenä. Hiljaisuusvarjo avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta nousikin sitten ylös.
“Hei sitten Kamomillapyörre! Oli mukavaa olla ystäväsi…” hän sanoi hiljaa ja loikki nopeasti ulos pesästä, jotta pääsisi pois ennen kuin purskahtaisi itkuun.
Hän suuntasi leirin laitaan ja meni pieneksi palloksi makuulle. Pian hän tunsi Aamuraidan tuoksun ympäröivän hänet. Naaraan lämpö tuntui hänen turkillaan, kun hän asettui nuoremman kollin ympärille.
“Mikä on? Mitä tapahtui?” puoliverinen musta naaras kysyi. Hiljaisuusvarjo niiskautti nenäänsä ja katsoi kostein silmin Aamuraitaa.
“Voisitko… voisitko mennä pois ja pyytää Lepakkohuudon luokseni? Sinä et voi auttaa juuri nyt”, kolli sanoi hiljaa. “Mutta ei se ole sinusta kiinni! Se johtuu täysin tästä tilanteesta!” kolli lisäsi vielä nopeasti, kun näki Aamuraidan hieman loukkaantuneen katseen.
Naaras nousi ylös ja nyökkäsi.
“Toki”, hän sanoi vain ja lähti pois. Hiljaisuusvarjo katsoi hetken hänen peräänsä ja käpertyi sitten taas maahan palloksi.
“Mikäs sinulla nyt on?” Lepakkohuudon terävä ääni sai Hiljaisuusvarjon nostamaan katsettaan.
“Kamomillapyörre… hän suuttui minulle tyhjästä”, valkoruskea kolli voihkaisi katsoen omilla sinisillä silmillään Lepakkohuudon harmaansinisiä.
“Naaraat nyt vain sattuvat välillä olemaan vaikeita. Älä turhaan murehti, Rosmariinikynsi on jatkuvasti ärtynyt jostain ja silloin hänestä kannattaakin pysyä kaukana”, tummanharmaa kolli vitsaili ulkonevat kulmahampaat auringonvalossa välähdellen.
“Niinpä kai. En vain ymmärrä miksi kaikki ovat minulle yhtäkkiä niin vihaisia!” Hiljaisuusvarjo naukui.
“Koska olet ärsyttävä?” Lepakkohuuto kysyi. Hiljaisuusvarjo mulkaisi häntä vihaisesti
“Hei! Enhän minä nyt sitä oikeasti tarkoittanut”, hän naukaisi nopeasti ja Hiljaisuusvarjo laski taas katseensa.
“Pää pystyyn tomppeli. Pian hän ei edes muista koskaan olleensa sinulle vihainen”, Lepakkohuuto naukaisi. Hiljaisuusvarjo huokaisi.
“Niinpä kai.”
//Kamo tai Rosmy voi vielä jatkaa jos haluutte keksii jotain?
