Lammikkoloikka
Kirjoittaja: Aura
Lammikkoloikka tuijotti Kaamoskukkaa ärtyneenä. Kolli seisoi keskellä uloskäyntiä ja täten esti Lammikkoloikan pääsyn ulos. Naaraskissan suusta pääsi kyllästynyt huokaus. Kaamoskukka yritti tehdä hänen elämästään turhan usein mahdollisimman hankalaa. Henkäystähti voisi heittää mokoman turhanpäiväisen vetelehtijän ulos.
”Väistä, toiset täällä yrittää tehdä töitä”, Lammikkoloikka huokaisi kylmällä äänellä ja pyöräytti silmiään.
”Nyt”, hän lisäsi vielä ja seisoi paikoillaan. Hän ei ryhtyisi anelemaan saatika lähtisi mukaan Kaamoskukan pelleilyihin.
”Salasana tai sinulla ei ole mitään asiaa ulos leiristä!” Kaamoskukka virnuili ja seisoi uloskäynnin edessä mahdollisimman leveästi. Lammikkoloikka oli aivan varma, että hän voittaisi mokoman honkelin yhdellä käpälällä, mutta hän ei koskaan tahraisi tassujaan Kaamoskukan vereen.
”Väistä”, Lammikkoloikka vain totesi kyllästyneenä ja yritti astua toisen ohitse, mutta toinen vain jatkoi virnuiluaan. Lammikkoloikka ei tiennyt mitä hän tekisi ja jos hän ei pian pääsisi Kaamoskukasta eroon, hänen päästään katkeaisi verisuoni. Miten yksi kissa pystyikin ärsyttämään niin paljon? Lammikkoloikka ei voinut lainkaan sietää sitä miten löyhästi Kaamoskukka suhtautui kaikkeen tärkeään.
