Hiljaisuuspentu
Kirjoittaja: Käärmis
Rosmariinipentu sanoi, että Hiljaisuuspentu voisi toki mennä nukkumaan ja kolli lähti naarasta kiittäen pois paikalta. Hän tunkeutui sisään pentutarhaan ja asettui omille makuualusilleen. Kolli tunsi lämmön valvaatan hänen kehonsa saman tien.
Hiljaisuuspentu katseli pientä luolaa, jossa hän oli. Hänellä ei taaskaan ollut muistikuvaa ulos lähtemisestä, joten hän päätteli nopeasti sen olevan unta.
Pieni kollipentu kampesi itsensä pystyyn ja tunsi itsensä jotenkin hieman kummaksi. Hän lähti kömpimään ulos luolasta ja hänellä oli jotenkin outo tunne.
Kolli mietti tovin mikä oli nurin ja huomasi pian muita kissoja. Näitä hän ei kuitenkaan tuntenut.
Hän koitti huutaa näille heidän olevan Kuolonklaanin reviirillä luvatta, mutta nämä lähtivätkin vaanimaan häntä. Kolli katsoi suurempia kissoja samaan aikaan hämmentyneesti ja pelokkaasti. Hän katsoi heitä ja he katsoivat häntä. Hiljaisuuspentu kuuli näiden puhuvan, mutta ei ymmärtänyt yhtään mitään.
“Mitä sanoitte!” nuori kolli huusi siinä toivossa, että kissat oikeasti kertoisivat hänelle. He kuitenkin katsoivat vain häntä kuin raivohullu ja mumisivat lisää.
Hiljaisuuspentu lähti juoksemaan kissoja kohti ja huomasi heillä täydellisesti yllättyneet ilmeet. Toinen kissoista nousi seisomaan ja Hiljaisuuspennun päästessä lähelle läimäisi tämän kumoon.
Hiljaisuuspentu oli ihmeissään huomatessaan hänen tassujensa näyttävän täysin eriltä kuin ennen. Kolli ponkaisi pystyyn ja ravasi karkuun. Hän yritti löytää vettä, jotta voisi katsoa itseään veden pinnasta.
Nuori kollipentu huojentui huomatessaan lyhyen matkan päässä vettä. Hän asettui sen vierelle ja katsoi omaa kuvajaistaan sen väreilevästä pinnasta. Hän päästi kauhistuneen henkäisyn nähdessään itsensä. Hän ei ollut enää oma itsensä, hän oli muuttunut jänikseksi! Kollin valtasi paniikki, mutta hän muistutti itselleen sen olevan vain unta ja yritti saada asioista vallan.
Kolli yritti kuvitella itsensä suurena soturina, Kuolonklaanin voittamattomana ja ylväänä pällikkönä. Hänen parantajanaan jo hieman harmahtanut Hehkuaskel ja varapäällikkönä Kamomillapentu. Hän hymyili ajatellessaan asiaa, mutta mikään unessa ei muuttunut. Kolli heitti maata ilmaan kankeasti jäniksen etutassuillaan ja katsoi sen lentoa ärtyneenä. Hän lähti heti sen jälkeen loikkimaan taas kauheaa vauhtia eteenpäin ilman minkäänlaista määränpäätä. Hän vain toivoin löytävänsä jonnekin, jonnekin, jossa hän voisi olla rauhassa ja purkaa raivoaan.
Hiljaisuuspentu joutui räpytellä silmiään yhtäkkisessä valossa, kun hän saapui suurelle niitylle. Kolli katsoi sitä ihmeissään silmät suurina. Se näytti maagiselta. Muutkin jänikset loikkivat siellä pienissä ryhmissä ja kutsuivat häntä mukaansa.
“Hiljaisuusloikka, tule mukaan.”
“Hiljaisuusloikka, liity seuraamme.”
“Hiljaisuusloikka mitä oikein vitkastelet siinä?”
Hiljaisuuspentu naurahti ja liittyi muiden jäisten seuraan. Kuitenkin, mitä lähemmäs hän pääsi, sitä järkyttyneemmiltä muut jänikset näyttivät. Hiljaisuuspentu mietti, mitä hän oli muka tehnyt väärin, kunnes joku kuiskasi. “Hiljaisuusloikka, sinähän olet kissa!”
Hiljaisuuspentu katsahti tassuihinsa ja häntäänsä ja tajusi muuttuneensa takaisin. Hän katsoi jäniksiä vino hymy kasvoillaan hetken ajan ja lähti sitten juoksemaan näitä kohti.
“Teistä saa ruokaa koko klaanille kuuksi!” nuori kolli ulvoi ja juoksi jänisten perässä niin lujaa kuin vain suinkin pystyi. “Ei ole enää Hiljaisuusloikkaa, vaan Hiljaisuustuho ha ha haa!” Hiljaisuuspentu huusi ja loikkasi jahtaamansa jäniksen kimppuun ja taittoi tältä nopeasti niskat. Kolli kuitenkin jätti jäniksen maahan ja lähti jahtaamaan seuraavaa jänistä.
Kuitenkin yhtäkkiä pensaikosta loikkasi paikalle valtava mustavalkoinen otus. Hiljaisuuspentu oli kuullut niistä, se oli suuri nappisilmäinen mäyrä.
Pieni kolli tärisi hetken paikoillaan ja lähti sitten kiitämään pitkin avointa nummea yrittäen päästä karkuun. Hän tunsi pörröisessä hännässään jättimäisen otuksen raskaan ja lämpimän hengityksen.
Kolli vinkaisi ja sulki silmänsä ja puristi niitä tiukasti yhteen. Hän säpsähtikin seuraavana hetkenä hereille huojentuneena.
KP-boosti käytössä
