Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhky hymyili Sähkötuholle pirteästi ja suorastaan hehkui aurinkoisena. Oli hieno päivä, linnut lauloivat ja lumihanki kiilsi, ei ollut syytä murjotukseen. Tai varjostihan Kuolonklaania huoli Sulkavirran katoamisesta Ja Huomenkyyhkykin oli huolissaan naaraasta. Sulkavirta oli kuitenkin Huomenkyyhkyn klaanitoveri ja hän antaisi kaiken avun naaraskissan etsintään. Huomenkyyhky kallisti päätään, Sähkötuhohan oli kadonneen kissan veli. Naaras katseli vanhempaa kollia varovaisesti ja päätti, että kysyisi Sulkavirrasta hivenen myöhemmin. Eihän sitä nyt heti alkuun kehtaisi kaikkea udella. Naaraan ilokseen Sähkötuho vastasi myöntävästi hänen ehdotukseensa ja Huomenkyyhkyn tummankeltaisiin silmiin syttyi iloinen pilke.
”Mahtavaa! Eiköhän sitten mennä, ettei vallan palelluta!” Huomenkyyhky tokaisi iloiseen sävyyn ja kosketti hännällään Sähkötuhon lapaa. Kolli ei ainakaan ilahtunut hänen eleestään, vaan siirtyi hieman kauemmas puheliaasta räkättirastaasta. Huomenkyyhky kallisti päätään tarkkaavainen ja utelias ilme kasvoillaan.
Huomenkyyhky loikki lumessa leikkisänä ja tirskui aina välillä.
”…Ja sitten minä sanoin Ruusutuikkeelle, että miten voikaan olla mahdollista, että me kaksi; lempeää naarasta elää yrmyjen kissojen keskellä. Ajatella!”, Huomenkyyhky selitti Sähkötuholle tarinaa hänen ja savunharmaan naarassoturin keskustelusta, jonka hän oli käynyt muutamia auringonlaskuja sitten. Valkokirjokilpikonnakuvioinen naaras vilkaisi Sähkötuhoa, joka ei sen enempää hänen juttujaan kommentoinut, kunhan nyökkäili.
”Ja herttinen sentään, ihmetteletkö koskaan miten lumi on vielä näin korkeaa?” Huomenkyyhky taivasteli ja seisahti odottamaan kollin vastausta. Harmaaraidallinen kissa äännähti hiljaisella äänellä ja tarkkaili maisemia.
”Turkissasi on lunta, tiedän hyvän keinon kuinka sen saa pois! Tahdotko kuulla?” Huomenkyyhky naukaisi lempeähkösti, mutta ei lähestynyt Sähkötuhoa, sillä kolli todella vaikutti siltä, että kuka tahansa ei saisi tulla iholle ja lähestyä. ”Oletko saanut Sulkavirrasta uusia vihjeitä? Minä niin toivon, että löytäisimme hänet pian! Olisihan se kamala menettää hyvä soturi ja sinä tietenkin menettäisit siskosi. Jos voin jotenkin olla avuksi, niin sano. Autan kaikin keinoin”, Huomenkyyhky hössötti hiljaisella äänellä ja Sähkötuho vilkaisi häntä hivenen jurosti. ”En halua puhua siitä enkä halua, että kyselet siitä. Mitä mieltä olet Eloklaanista?” Sähkötuho naukaisi välinpitämättömällä äänensävyllä ja vaihtoi keskustelunaihetta sulavasti. Huomenkyyhky ilahtui toki siitä, että kolli viritteli keskustelua ja hänen kasvoilleen ilmestyi pohtivainen ilme. Kollin kysymys oli hyvä, mitä mieltä hän oli heistä? Rauhanomaisena ja lempeänä kissana ei Huonekyyhky heitä vihannut, kissoja siinä missä hekin olivat. ”Samanlaisia kuin mekin. En ymmärrä, miksi meillä on oltava kaksi klaania? Voisimme olla vahvempia yhdessä klaanissa, vai mitä mieltä olet?” Huomenkyyhky naukui tavallista hiljaisemmalla äänellä.
// Sähkö?
// 362 sanaa
