Karhutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Seuraavaksi vuorossa oli pesänrakennuskilpailu. Puntaroituamme jonkin aikaa mahdollisuuksiamme, pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen siitä, mihin ja miten pesä rakennattaisiin. Tosin ainoa ongelmamme oli, että Tuhkatassun vetämä joukkue oli ilmeisesti myös aikeissa rakentaa suojansa metsään, mutta jos osaisimme sijoittaa omamme tarpeeksi kaukaksi heistä, riitatilanteilta luultavasti säästyttäisiin.
Varjokarva ja Henkäysvarjo johdattivat meidät rauhaisalle metsäaukealle. Sovimme, että pesä rakennettaisiin joko itse kaivamaamme monttuun tai johonkin metsästä valmiiksi löytyvään maanmuovaumaan. Synkkä Metsä taisi kulkea kanssamme, sillä ei mennyt kauaakaan, kun Jäätassu jo hihkaisi löytäneensä täydellisen paikan.
“Tämä on erinomainen!” punaruskea kolli huudahti jäänsiniset silmät innostuksesta roihuten ja katseli löydöstään tyytyväisen oloisena. Seisahduin hänen vierellensä; kieltämättä nuorempi oppilas oli onnistunut tehtävänannossa odotettua paremmin.
“No niin, eiköhän aleta töihin”, tokaisin lopulta ja vilkaisin muihin ryhmän jäseniin päin, jotka myös nyökyttelivät ilmeisesti ollen samaa mieltä kanssani. Olin porukan vanhin, ja tiedostin sen vaaran, että Jäätassu saattaisi pahimmassa tapauksessa nousta kapinaan minua vastaan, mutta sysäsin sen ajatuksen syrjään ja keskityin tehtävään. Tällä tavoin voisin ansaita mestarini kunnioituksen ja parantaa mahdollisuuksiani päästä soturiksi vielä ennen viherlehteä.
Minä ja Pihkatassu etsimme lähimaastosta pudonneita oksia, jotka saisi asetettua pystyyn Jäätassun löytämää kaatunutta puunrunkoa vasten, joka nojasi suureen kivenlohkareeseen, mikä taas antaisi rakennelmallemme tarpeeksi korkeutta. Mikä onnenpotku!
Löysin paksun, tarpeeksi tukevan näköisen oksan ja viitoin Pihkatassua tulemaan avuksi sen kantamisessa. Yhteisvoimin raahasimme sen rakennuspaikalle ja nostimme sen nojaamaan puuta vasten. Sen jälkeen säntäsimme etsimään lisää oksia.
Ilta alkoi jo hämärtää ja olimme – ihme juttu kylläkin – onnistuneet saamaan pesämme valmiiksi. Suojamme pohjalle olimme levitelleet sammalia sekä sieltä täältä satunnaisesti löytyneitä kuivia – tai no, ei niin kuivia – lehtiä. Seinämät olimme myöskin vuoranneet niillä lehdillä ja pienet, kevyemmät oksat auttoivat niitä pysymään kasassa. Kaiken kaikkiaan pesä koostui kolmesta paksusta oksasta, jotka olivat koko rakennelman tukipilarit – tietenkin kaatuneen puun ja lohkareen lisäksi.
Ensimmäisen vartiointi vuoron ottaisivat Kylmätassu ja Varjokarva. Toisen Pihkatassu ja Henkäysvarjo, ja viimeisen minä ja Varjokarva. Toivoin todella, että pesämme suojaisi.
//Pihka?
//305 sanaa
