Pyörretassu
Kirjoittaja: Ruska
Kävelin poispäin parantajan pesästä, jossa olin juuri ollut tapaamassa Nuppujuovaa,olin samalla myös vienyt tälle ruokaa. Oli jo myöhäinen ilta, ja suuntasin kohti oppilaiden pesää, jotta pääsen nukkumaan pitkän päivän jälkeen. Nuppujuova oli tälläkin kertaa käyttäytynyt kummallisesti, ja vaikutti hermostuneelta aina kun olin lähettyvillä. Aloin pikkuhiljaa jo epäillä, että kyseinen naaras on ihastunut minuun, ja se voisi selittää kummallisen käytöksen. Jos hän kerran oli ihastunut, niin miksei hän kertonut tunteitaan? Voi myös olla, että Nuppujuova kokee olonsa epämukavaksi seurassani, mutta ei vain raaskinut kertoa siitä. Vaihtoehtoja oli monia, enkä tiennyt mikä niistä oli totta, ja mikä tarua, mutta epäilin suuresti, että naaras oli ihastunut minuun. Minun on pakko myöntää, että tunnen lämpöä Nuppujuovaa kohtaan, ja toivon että naaras huomasi sen. Olin pikkuhiljaa ihastumassa häneen, mutta se ei ole sopivaa, olenhan vielä oppilas, ja minun pitää keskittyä koulutukseen, eikä kumppaniin, jos saan ikinä edes sellaista, voi olla, etten ikinä edes saa kumppania, mutta ken tietää. Olin jo oppilaiden pesässä, ja asetuin makaamaan omalle pedilleni, otin mukavan asennon, ja asettelin pääni etutassujeni varaan. Suljin silmäni. Minulla olisi taas aikaa ajatella. Mietiskelin, että miksi Toivetassu oli jotenkin tullut minulle etäiseksi, veljeni oli käyttäytynyt oudosti, aina kun Nuppujuova oli kanssani. Epäilen, ettei hän pidä Nuppujuovasta, mutta se on hänen oma asiansa. Kohautin lapojani ja tulin uneliaammaksi ja uneliaammaksi, ja pian uni otti minusta vallan.
Aamu sarasti, ja avasin silmäni. Näin juuri ja juuri pesästä taivaan punaisen värin. Oli aikainen aamu, ja muut oppilaat nukkuivat vielä. Nousin istumaan ja venyttelin etutassujani, jonka jälkeen venytin takatassuhani. Nousin ylös ja tassutin ulos. Taivas oli vieläkin kauniimpi ulkona, kuin pesässä. Rakastin aamuja, taivas oli silloin niin kaunis, ja pilvet olivat myös kauniin väriset. Huokaisin ja istahdin alas. Oli aika sukia turkkini yön jälkeen, tai, no, ainakin siistiä sitä. Nypin nopeasti sammal hiput turkistani, ja tasoitin turkkini, etten näyttäisi että olisin juuri noussut koko päivän. Mietin, että oliko Nuppujuova jo hereillä, vaistoni sanoivat, että hän on, joten kävelin varmana itsestäni kohti parantajan pesää. Olin pian sen luona ja tulin varovasti sisälle. ”Hei Hehkuaskel, tulin taas katsomaan Nuppujuovaa”, sanoin parantaja naaraalle hymyillen. Hän virnisti ja katsoi Nuppujuovaa. ”Käytpä sinä täällä usein, mutta tule peremmälle”, Hehkuaskel sanoi. Naurahdin hermostuneena ja kävelin Nuppujuovan luo. ”Huomenta Nuppujuova, miten voit?” kysyin naaraalta hyväntuulisesti.
// Nuppu?
