Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Rosmariinikynsi halusi palata takaisin leiriin nukkumaan ja vaikka Lepakkohuuto olisi oikeastaan ennemmin jäänyt vielä kaksin metsään, hän lähti ennemmin takaisin leiriin kuin jäi ulos yksikseen. Hän siis lähti seuraamaan suurempaa naarasta kuin pentu emoaan.
Lepakkohuudon yö oli levoton. Kolli ei oikein osannut rauhoittua. Hän ei vain päässyt sen ajatuksen ylitse, että Rosmariinikynsi todella piti hänestä. Ajatus oli hänelle hassu – ja osin ehkä ahdistavakin. Jotenkin hän oli vain niin tottunut siihen, että he olivat silkkoja toveruksia, eikä yhtään mitään muuta.
“Lepakkohuuto. Aika nousta. Partio ei odota enää kauaa”, Syöksyaskel ilmoitti herättäen pienen tummanharmaan kollin. Hänestä tuntui, ettei hän ollut ennättänyt nukkua lainkaan, mutta ei hän voinut vastaankaan väittää.
Lepakkohuuto napsi nopeasti pienen hiiren tuoresaaliskasasta ja lähti suuntaamaan partion kanssa ulos leiristä. Kuitenkin ennen kuin hän ennätti poistua Rosmariinikynnen nauku pysäytti hänet. Kolli käänsi katseensa naaraaseen ja odotti, että hän tuli lähemmäs. Hän vilkaisi hieman parion perään, joka odotti häntä vielä leirin uloskäynnillä katseen kollin turkkia korventaen. Tilanne vain hermostutti Lepakkohuutoa hassusti.
“Mutta partioni”, kolli naukaisi katsellen edelleen muita kissoja, jotka odottivat häntä kärsimättöminä.
“Aivan sama! Meidän täytyy puhua viime illasta”, Rosmariinikynsi naukaisi kovaan ääneen. Lepakkohuuto luimisti hieman korviaan ja siirtyi lähemmäs naarasta.
“Ei niin kovaa. En halua herättää turhaa huomiota”, hän naukaisi matalaan ääneen ja kääntyi vielä nopeasti partionsa puoleen.
“Menkää te vain! Otan teidät kyllä kohta kiinni!” Lepakkohuuto ilmoitti heille nopeasti ja partio otti ja lähti. Kolli käänsi katseensa takaisin harmaaseen naaraaseen. “Mitä nyt? Puhuitko sittenkin ohi suusi?”
//Rosmy?
