Lätäkkötassu
Kirjoittaja: Elandra
Lätäkkötassu tunsi pientä riemua ja ylpeyttä onnistumisestaan, mutta hänen mestarinsa ei reagoinut siihen mitenkään. Virtaviiman katse pysyi kylmänä ja kehujen sijaan hän vain ilmoitti harjoitusten jatkuvan. Lätäkkötassu päätti olla sanomatta asiasta mitään, vaikka häntä hieman ärsytti mestarinsa tapa toimia. Virtaviima tuntui toisinaan olevan liian itsekäs ja ylimielinen, eikä voinut sietää häviämistä – etenkään Lätäkkötassulle. Nuori oppilas kuitenkin piti sukulaisestaan eikä halunnut alkaa vääntämään hänen kanssaan, sillä se pilaisi vain molempien mielialan.
”Hyvä on”, tabbykuvioinen oppilas vastasi nyökäten ja valmistautui uuteen taisteluun mestarinsa kanssa. Se oli kyllä totta, että mitä enemmän he harjoittelisivat, sitä paremmaksi Lätäkkötassu lopulta tulisi. Liika ja turha kehuminen ei tekisi oppilaasta etevää soturia, vaan harjoittelu ja sinnikkyys.
Aurinko oli jo miltei huipussaan, kun Lätäkkötassun harjoitukset tulivat päätökseen. He olivat harjoitelleet muutaman muun puolustusliikkeen ja käyneet ne läpi niin monta kertaa, että Lätäkkötassu hallitsi ne kohtalaisen hyvin. Virtaviima ei kamalasti jaellut kehuja nuorelle oppilaalleen, mutta Lätäkkötassu kyllä aisti, ettei hän ollut aivan pettymys mestarilleen. Välillä raidallisen soturin kasvoille oli piirtynyt tyytyväinen, pieni virnistys Lätäkkötassun onnistuessa. Lätäkkötassu oli iloinen, että he tulivat niin hyvin toimeen mestarinsa kanssa.
”Hyvät harjoitukset”, Lätäkkötassu totesi rauhallisella äänellä heidän kävellessään kohti leiriä. Oppilaan edellä kulkeva mestari vilkaisi taakseen ja nyökkäsi.
”Niin, kyllä sinusta vielä jonain päivänä soturi tulee”, Virtaviima vastasi rauhallisesti ja heilautti häntäänsä. Lätäkkötassu oli täynnä energiaa, eikä millään olisi halunnut palata harmaaseen leiriin, kun päiväkin oli niin kaunis. Aurinko paistoi kirkkaasti korkealla taivaalla, sen kaunis valo valaisi koko metsän. Vaikka sää olikin kaunis, Lätäkkötassua inhotti se, miten märäksi sulavat lumet saivat koko metsän. Hän ei ollut koskaan nähnyt metsää viherlehden aikoihin, joten naaras odotti sitä kovasti. Hän rakasti lämpöä ja halusi itse kokea lämpimät päivät, joista vanhemmat kissat olivat hänelle kertoneet.
”Virtaviima, voisimmeko me käydä kävelyllä vielä ennen leiriin paluuta?” Lätäkkötassu rikkoi kaksikon ylle laskeutuneen hiljaisuuden ja kiristi hieman tahtiaan, mutta varoi astumasta liian lähelle mestariaan. Oppilaan tuli pysyä vanhemman kissan takana, ei kulkea hänen vierellään. Mestarin terävä katse kääntyi Lätäkkötassun puoleen. Koska soturi ei näyttänyt ilahtuvan ehdotuksesta, Lätäkkötassu halusi vielä selittää ehdotustaan:
”Tuskin siitä mitään haittaa olisi, jos tutustuisin klaanin reviiriin vielä tarkemmin. Voisimme samalla keskustella vaikkapa Eloklaanista, sodasta tai jostain muusta mielenkiintoisesta, jos sinua siis kiinnostaa.”
//Virta?
KP-boosti käytössä
