Pimentovarjo
Kirjoittaja: Auroora
Toivetassu olikin loukkaantunut, kuten olin arvellut. Ilmeisesti hän oli loukannut jalkansa pudotessaan, ainakin päätellen siitä, miten hän vältti asettamasta sille liikaa painoa. Oppilas lähti Huomenkyyhkyn kanssa parantajan pesälle, kun minä, Mäyräkynsi ja Pyräkkätassu jatkoimme partion loppuun.
Johdatin partion takaisin leiriin. Tunsin oikein kihelmöiväni odotuksesta: olin kärsimätön kuulemaan, mitä Henkäysvarjolla oli sanottavana. Leirissä minun ei tarvinnut kauaakaan etsiä varapäällikköä, sillä pian hän asteli luokseni. Hän vaikutti tyyneltä ja rauhalliselta; mikään hänen käytöksessään ei kielinyt siitä, että kolli olisi pian kertomassa minulle jotain suurta salaisuutta. Se sai minut hiukan epäilemään. Ehkei varapäälliköllä ollutkaan mitään kovin salaista tai painavaa kerrottavaa.
Ehdittyään luokseni Henkäysvarjo nojautui lähemmäs ja puhui hiukan matalammalla äänellä.
”Puhutaan leirin ulkopuolella”, kolli sanoi ja lähti minua odottamatta astelemaan uloskäynnille. Pyöräytin silmiäni ja seurasin häntä ulos leiristä.
Henkäysvarjo ei katsonut taakseen tarkistaakseen seurasinko häntä, vaan jatkoi matkaansa kauemmas leiristä. Hänen askeleensa olivat kiireiset mutta varmat kun kuljimme mutaisella polulla eteenpäin. Pian varapäällikkö kääntyi polulta ja istuutui hetken käveltyään erään männyn juurelle.
”Haluan ensin kertoa sinulle, että luotan sinuun”, Henkäysvarjo aloitti ja katsoi minua vakavasti silmiin. ”Luotan siihen, ettet jaa kenellekään mitään mitä kohta kerron sinulle.”
Nyökkäsin hilliten innokkuuteni vain vaivoin. Hän siis tosiaan luotti minuun, kuten olin uumoillutkin.
”Tietysti. Voit luottaa minuun.”
Henkäysvarjo katsoi minua hetken hiljaa, kuin puntaroiden sanojeni aitoutta.
”Hyvä”, hän sanoi ja näytti rentoutuvan. ”Istu alas. Tässä menee hetki.”
Kohotin hiukan kulmiani ja istuuduin maahan hänen eteensä. En ollut aivan tajunnut, miten suuresta asiasta oli kyse. Tämä olisi selvästi parempaa kuin olin kuvitellutkaan.
Varapäällikkö henkäisi syvään ja aloitti sitten.
”Tiedän, että se mitä aion kertoa, voi perheesi takia olla vaikeaa kuulla. Mutta luotan siihen, että haluat Kuolonklaanin parasta”, Henkäysvarjo kertoi. Muistin kyllä, että Tuhkajuova oli puhunut Henkäysvarjon oudosta suhtautumisesta erakkosyntyisiin – osasin siis odottaa, että asia liittyisi heihin. Siltikään en pitänyt tästä.
”Haluan puhdistaa Kuolonklaanin ja lopulta koko metsän erakoista.”
Suuni raottui hiukan hämmästyksestä. Henkäysvarjon sanat eivät kuulostaneet todellisilta, ja vaikka tiesin hänen erakkovastaisuudestaan, en ollut kuvitellut hänen haluavan mennä näin pitkälle. Kuulin sydämen sykkeen korvissani ja kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin, kun kuvittelin mahdollisia merkityksiä varapäällikön sanoille. Mikään niistä ei vaikuttanut kovin hyvältä perheeni kannalta; ainoa toivoni oli, että Henkäysvarjo tosiaan puhui erakoista eikä erakkosyntyisistä. Hänen epämääräiset sanansa saattoivat tarkoittaa mitä hyvänsä. Hengitin syvään muutaman kerran peitellen parhaani mukaan kauhistunutta reaktiotani.
”Mitä tarkoitat? Miten niin haluat ’puhdistaa’ Kuolonklaanin erakoista?”
Henkäysvarjo katsoi minua jälleen pitkään, selvästi hiukan pettyneenä siitä, etten heti kannattanut hänen tavoitettaan.
”Aion toimia maltillisemmin kuin reaktiostasi päätellen ehkä kuvittelet. Ensinnäkään ketään ei olla tappamassa, joten voit rentoutua”, Henkäysvarjo sanoi ja yritti näyttää hiukan lohduttavalta. Siristin vain silmiäni hänelle.
”Erakoita ei tietenkään enää hyväksyttäisi Kuolonklaaniin, ja se sinunkin on varmasti helppo sulattaa. Emme halua muuttua samanlaiseksi klaaniksi kuin Eloklaani”, Henkäysvarjo murahti. ”Tiedän, ettet pidä tästä, mutta seuraava askel olisi erakkosyntyisten vähentäminen.”
”Jos kosket minun pentuihini, revin sinulta silmät päästä”, sihahdin ennen kuin ehdin pidättelemään itseäni. Henkäysvarjo ei hätkähtänytkään.
”Kuten sanoin, ketään ei olla tappamassa”, varapäällikkö vastasi epämääräisesti. Vastaus ei ollut tyydyttävä, mutta pakotin itseni rauhoittumaan hiukan. Jos Henkäysvarjo päättäisi, ettei enää luottaisi minuun, olisin hankalassa tilanteessa.
”Sen lisäksi, että hankkiudumme erakoista eroon, meidän on lisättävä puhdasveristen kuolonklaanilaisten määrää. Tiedät varmaan, mitä tämä tarkoittaa sinun kannaltasi.”
Huokaisin syvään.
”Haluatko, että hankin uuden kumppanin Turmaloikan tilalle?” kysyin tietäen jo Henkäysvarjon vastauksen. En ollut koskaan kuvitellut joutuvani luopumaan kumppanistani, ja tekisin melkein mitä tahansa, ettei niin tapahtuisi. Melkein.
”Suosittelen lämpimästi”, harmaa kolli vastasi nyökäten. ”Olet puhdasverinen kuolonklaanilainen, joten olisi parempi, että myös kumppanisi on puhdas. Emme tarvitse enempää likaisia pentueita.”
Minun oli purtava kieltäni, jotta en olisi sanonut jotain harkitsematonta. En ollut koskaan kokenut tunteideni peittelyä yhtä vaikeaksi kuin nyt. Olin kuitenkin aivan liian lähellä päästäkseni Henkäysvarjon suosioon, mikä olisi minun tieni päällikkyyteen. Ja se oli kaikista tärkeintä, vaikka kuinka olisin halunnut laittaa kollin nielemään sanansa.
”En lupaa mitään”, huokaisin ja pudistin päätäni. Henkäysvarjo ei sanonut mitään, mutta vaikutti tyytyväiseltä siihen, että edes harkitsin asiaa.
”Kun Kuolonklaani on vahvistunut tarpeeksi, Eloklaani on seuraava kohteemme. Onko sinulla mitään sitä vastaan?”
Kohautin lapojani. Minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mitä Eloklaanille tapahtuisi. Miten olisi voinutkaan, kun kaikki energiani kuluisi perheeni puolesta murehtimiseen? Eloklaanilaisten kohtalo oli mielessäni aivan yhdentekevä, kun mahdollisuutena oli, että menettäisin kumppanini ja pentuni.
”Minua ei kiinnosta pätkääkään, mitä Eloklaanille tapahtuu”, vastasin empimättä. ”Se ei ole minulle ongelma.”
Henkäysvarjo nyökkäsi tyytyväisen näköisenä.
”Hienoa. No, miten on, oletko mukana?”
Harkitsin asiaa vain hetken.
”Tietysti.”
Astelin takaisin leiriin ajatuksissani. Henkäysvarjo oli lähtenyt kävelylle, jotta emme palaisi leiriin yhtä aikaa, mikä olisi voinut näyttää epäilyttävältä. Olin suostunut olemaan mukana hänen suunnitelmissaan, mutta en vielä tiennyt, kuinka totta sanani tulisivat olemaan. Miten voisin kannattaa Henkäysvarjon tavoitteita, kun kumppanini ja pentuni olivat erakkosyntyisiä? En ikimaailmassa tekisi mitään, mikä satuttaisi heitä. He olivat minulle tärkeintä maailmassa, ja tekisin kaikkeni, jotta he selviäisivät tästä hengissä.
Toisaalta halusin päälliköksi. Mitään muuta en ollut elämässäni halunnutkaan. Valitettavasti tällä hetkellä kaikista varmin tie Kuolonklaanin johtoon olisi seurata Henkäysvarjoa, vaikka Punatähti saattaisi toimia päällikkönä vielä monen monta kuuta. Jos asettuisin nyt Henkäysvarjoa vastaan, hän ei varmasti harkitsisi minua seuraajakseen – ja se tuskin olisi vakavin seuraus hänen luottamuksensa menettämisestä. Ei, jos halusin turvata oman sekä läheisteni turvallisuuden, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata häntä. Mahdollinen varapäällikön paikka olisi pelkästään mukava lisä, vakuuttelin itselleni. Se ei todellakaan ollut syy sille, miksi suostuin.
Etsin leirissä katseellani Tuhkajuovaa ennen kuin olin mielessäni päättänytkään tekeväni niin. Halusin päästä puhumaan soturille heti, enkä pelkästään siksi, että olin kärsimätön toimittamaan naaraalle hänen pyytämänsä tiedot Henkäysvarjosta. Tunsin nimittäin olevani itse hiukan hukassa, ja minun oli päästävä selvittämään ajatuksiani jonkun kanssa. En olisi missään tapauksessa voinut puhua tästä Turmaloikalle.
Tuhkajuova oli istuskelemassa soturien pesän ulkopuolella. Heti hänet huomattuani riensin naaraan luo, enkä täysin onnistunut hillitsemään askeleideni kiireisyyttä. Soturinaaras katsoi minua kysyvästi kun ehdin hänen luokseen.
”Meidän pitää puhua”, sanoin hiljaa ja riensin leiristä ulos harmaa naaras kannoillani. Onneksi Henkäysvarjo oli muualla eikä nähnyt meidän poistuvan leiristä yhdessä; se olisi laittanut hälytyskellot soimaan kollin päässä. Kuljettuamme mielestäni tarpeeksi kauas, vilkaisin nopeasti ympärilleni varmistaen, ettei yksikään utelias korvapari ollut kuulemassa. Sitten käännyin Tuhkajuovan puoleen enkä turhaan haaskannut aikaa vaan menin suoraan asiaan.
”Henkäysvarjo haluaa puhdistaa Kuolonklaanin erakoista”, sanoin vakava ilme kasvoillani. ”Hän haluaa klaaniin lisää puhdasverisiä ja hän haluaa vähentää erakkosyntyisten määrää. Eikä tämä koske pelkästään Kuolonklaania, Eloklaani on myös hänen tähtäimessään.”
//Tuhka?
