Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Päivä oli kerennyt jo vaihtua seuraavaan ja Lepakkohuuto oli taas lähtenyt Rosmariinikynnen kanssa kahden saalistuspartioon. Kärppämyrsky oli leiriä vartioimassa, jolloin hänellä ja Rosmariinikynnellä oli nopea katseiden vaihdos tai jotain. LEpakkohuuto ei oikein halunnut keskittyä siihen. Häntä ei koskaan ollut oikein miellyttänyt muiden kissojen välisten suhteiden seuraaminen. Häntä aina hieman kiusaannutti olla siinä vain seisomassa vieressä. Ja tosiasiassa hän oli jopa hieman kateellinen – molemmille – sekä Rosmariinikynnelle, että Kärppämyrskylle. Kärppämyrky oli Rosmariinikynnen kanssa niin läheinen ja Rosmariinikynsi sai hänestä tukea kuin omasta emostaan.
Lepakkohuuto tietenkään ei voinut antaa asian näkyä. Hän päätyi vain vitsailemaan Rosmariinikynnen kustannuksella – tai kanssa ei hän oikein enää tiennyt sitä itsekään?
Kun Rosmariinikynsi pinkaisi karkuun tummanharmaata kollia sen jälkeen kun solvasi tätä leikillään hieman, Lepakkohuuto katsoi hänen peräänsä hetken vain hiljaa, kunnes lähti naaraan perään. Hän rynnisti eteenpäin, mutta tiesi, ettei tulisi luultavammin saamaan naarasta kiinni. Häntä hieman inhotti kuinka naaras oli häntä vain niin paljon nopeampi.
“Hyvä on, hyvä on! Pysähdy jo! Luovutan!” Lepakkohuuto huusi naaraan perään. Vähitellen Rosmariinikynsi pysähtyi ja kääntyi katsomaan häntä kohden.
“Mitä nyt? Etkö meinaa saada kiinni?” naaras naurahti ilkikurisesti.
“No minkäs minä sille mahdan, että tassuni ovat lyhyet!” kolli huudahti, mutta ei oikeasti ollut vihainen. “Meidän piti joka tapauksessa saalistaa. Tuolla tömistelyllä häädät kaiken pois. Niin mihin me lähdemmekään?”
//Rosmy?
