Pyräkkäpiru
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Tassuttelin tuoresaaliskasalle päin kaartaen häntääni selkäni ylle tyytyväisenä. Lumikkoviiksen ujo hymy tuntui isolta voitolta sen jälkeen, miten allapäin olin nähnyt hänet. Tunsin oikeasti voivani olla jollekulle avuksi.
Pysähdyin tonkimaan kasaa niin kovin keskittyneenä, että ihan säikähdin, kun tunsin jonkun hipaisevan turkkiani. Käänsin katseeni viereeni tulleeseen Kaamoskukkaan, ja siristin aavistuksen silmiäni nähdessäni tämän kasvoilla kovasti viatonta näyttelevän virnistyksen. Tuhahdin hiljaa ja jatkoin tuoresaaliskasan läpikäymistä.
”Olen huolissani sinusta, rakas veljeni”, Kaamoskukan nauku sai minut kurtistamaan kulmiani, mutta en suostunut irrottamaan katsettani tuoresaaliista.
”Vai niin”, murahdin samalla kun vedin pulskan näköisen myyrän kasasta eteeni. Vilkaisin sivusilmällä Kaamoskukkaa, joka oli nyt käynyt istumaan. Tukahdutin huokauksen – minulla ei ollut nyt aikaa hänen turhanpäiväisille jutuilleen.
”Olen huolissani maineesi puolesta”, veljen seuraavat sanat käänsivät huomioni häneen täysin, enkä voinut enää leikkiä välinpitämätöntä.
”Minun maineeni puolesta? Mitä sinä oikein höpiset?” Tuijotin tabbykuvioista kollia silmät viiruina.
Kaamoskukan katse käväisi jossakin takanani, eikä minun tarvinnut vilkaista tietääkseni, että hän tarkoitti Lumikkoviikseä. Selkäkarvani väreilivät ärsyyntyneesti, kun kolli jatkoi:
”Asemasi kärsii, jos vietät aikaa hänenkaltaistensa kissojen kanssa.”
”Miten niin hänenkaltaistensa kissojen?” sihahdin kiukustuneena, vaikka tiesin jo, mihin suuntaan tämä keskustelu oli menossa.
Kaamoskukka pudisteli päätään ikään kuin hän olisi ollut pahoillaan Lumikkoviiksen puolesta. ”No tiedäthän sinä. Hän ei ole kunnollinen. Sinun pitäisi etsiä uusia, puhdasverisiä ystäviä, jotka eivät ole nössöjä.” Mitä kauemmin veljeni puhui, sitä enemmän minua alkoi suututtaa.
”Sinäkään et ole ’kunnollinen’, kuten en minäkään tai Myrskymahti”, huomautin terävällä äänellä. ”Olemme kaikki puoliverisiä, ihan sama mitä sinä itsellesi yrität uskotella.” Nappasin myyrän maasta ja mulkaisin vielä kerran Kaamoskukkaa paheksuvasti, ennen kuin hölkkäsin takaisin kaatuneen kuusen lähellä odottavan Lumikkoviiksen luo.
”Anteeksi, että kesti.” Laskin myyrän naaraan eteen ja väläytin hänelle pahoittelevan hymyn. ”Veljeni on niin kova puhumaan, että hänen seurastaan ei ole helppo livahtaa.” Aistin tummaturkkisen soturin tuijotuksen yhä turkissani, mutta päätin olla välittämättä siitä.
//Lumikko?
