Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto tuhahti, kun Hilleripilvi kysyi pystyikö hän kävellä haavoittuneella tassullaan. Tummanharmaan kolli nousi seisomaan.
“Tietysti pys-”, hänen lauseensa jäi kesken, kun hän laski tassulle painoa ja kipu lähti aaltojen lailla tassusta aina hännänpäähän ja korvannipukkoihin asti. Lepakkohuuto joutui nostamaan tassuaan hieman ilmaan ja katsoi ärtyneenä löyty katse naamallaan toiseen soturiin, joka katsoi häneen.
“No ehkä en”, Lepakkohuuto tuhahti ja katsoi nolona toisaalle. Hän ei pitänyt siitä, että joutui myöntämään asian. Se tuntui kollista naurettavalta ja heikkouden näyttämiseltä.
“Silloin on varmaan parempi palata”, Hilleripilvi totesi. Lepakkohuuto nyökkäsi ja antoi kollin ottaa fasaanin oteeseensa. Sen suurta ruumista oli varmasti hankala kantaa yksin ja Lepakkohuudon kipeällä jalalla sitä olisi vaikeaa kantaa, joten Hilleripilven tulisi raahata sitä mukanaan, kunnes Hiljaisuustassu ja Lehtituuli voisivat tapaamispaikalta auttaa häntä kuljettamaan sen.
“Minä haen sen oravan aiemmalta ja tulen tapaamispaikalle. Lähde sinä vain edeltä, tuota fasaania on varmasti vaikea kantaa yksin”, Lepakkohuuto naukaisi ja lähti palaamaan paikkaan, jossa he olivat oravan napanneet.
Jonkin aikaa tummanharmaan soturin kesti sinne ontua, mutta lopulta hän pääsi hakemaan oravan. Hän nappasi sen mukaansa ja lähti kohti paikkaa, johon muut olivat varmasti jo kokoontuneet.
Lepakkohuudon arvaus osui oikeaan. Kun hän pääsi viimein tapaamispaikalle, kaikki – jopa Hilleripilvi fasaanin kera – olivat päässeet paikalle.
“Kaikki ovat viimein paikalla, lähdetään”, Lehtituuli naukui vilkaistessaan paikalle tulleeseen Lepakkohuutoon. Kaikki lähtivät siis liikkeelle ja Hiljaisuustassu jopa hidasti Lepakkohuudon vierelle.
“Haluatko nojata minuun?” oppilas kysyi saaliinsa takaa mumisten ja nyökäten kohti soturin haavoittunutta tassua. Lepakkohuuto pudisti tietenkin päätään. Ei hän missään nimessä halunnut näyttää heikolta.
Päästyään leiriin Lepakkohuuto vei oravan tuoresaaliskasaan muiden partion jäsenten kanssa. Hän laski oravan sinne ja lähes loikkasi ilmaan, kun Rosmariinitassu olikin yhtäkkiä hänen vierellään seisomassa ja katsomassa heidän tuomiaan saaliita.
Lepakkohuudon oravan lisäksi Hilleripilvi oli tuonut heidän nappaamansa fasaanin, Lehtituuli oli tuonut pulun ja hiiren ja Hiljaisuustassu pienen jäniksen.
Tummanharmaa kolli oli juuri lähdössä, kun Rosmariinitassu esittikin kysymyksen: ”Mitä olet mennyt tällä kertaa tekemään, hiirenaivo?” hän naukaisi nyökäten kohti Lepakkohuudon etutassua.
“En mitään! Fasaani vain nokki ja kynsi sen haavoille”, Lepakkohuuto tokaisi yrittäen esittää, ettei se ollut mitään tai, että tassuun ei edes sattunut.
//Rosmy?
