Taivastassu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Olimme kiertäneet pienen palan Kuolonklaanin reviiriä mestariemme kanssa. Nähtävää oli ollut niin paljon, että pääni oli suorastaan pyörällä kaiken sen jälkeen. Nyt taivalsimme kohti leiriä ja aurinkokin oli alkanut laskea. Aurinko laski takanamme, ja varjomme liikkuivat hämärästi sulavan lumen pinnalla. Tämä reissu leirin ulkopuolella oli imenyt kaikki mehut minusta, enkä edes jaksanut höpöttää tavalliseen tapaani Pikkutassun kanssa. Olin lopen uupunut ja sain juuri ja juuri nostettua tassujani. En ollut kuvitellut ensimmäisen oppilaspäiväni olevan näin väsyttävä. Olihan se kuitenkin ymmärrettävää, sillä tuohan oli ollut ensimmäinen hieman pitempi matka, jonka olimme kävelleet. Leiri sisäänkäynti alkoi häämöttää edessämme ja tunsin helpotuksen valtaavaan mieleni. Leiri taisi vetää minua puoleensa, sillä askeleni muuttuivat entistä ripeimmiksi. Käännyin Pikkutassun puoleen väsyneesti.
“En taida jaksaa tehdä tänään enää mitään. Kerrotaan huomenna Haahkapennulle ja Pihkapennulle minkälaista on olla oppilas. Jos jatkan vielä vähänkin, lysähdän lumihankeen ja kaikki astuvat päälleni kun maastoudun niin hyvin”, naurahdin uupuneesti. Pikkutassu hymyili minulle. Hänestä oli tullut yksi parhaista ystävistäni. Työnnyimme leiriin, jonka jälkeen hyvästelin mestarini, Huurreliljan ja Pikkutassun. Tummanruskea oppilas oli sanonut vielä käyvänsä jossain. Otin suunnakseni oppilaiden pesän, jossa uusi nukkumapaikkani olisi. Toivon, etten joutuisi nukkumaan Jäätassun lähellä, sillä hän sai vereni kiehumaan, eikä nukkumisesta tulisi silloin mitään. Työnnyin sisälle pesään ja onnekseni kukaan oppilaista ei ollut vielä pesässä. Haistelin nukkumapaikkoja, jotta tiesin mitkä makuualustoista olisi varattu ja kellekin. Pian bongasin Jäätassun alustan ja valikoin itselleni mahdollisimman kaukaisen vapaan pedin. Käperryin pehmeälle sammalpedille siten, että häntäni suojasi kasvojani vielä taivaalta tulevilta laskevan auringon säteiltä. Suljin silmäni ja rentoutin jokaisen lihakseni, eikä kestänyt kauaakaan kun olin jo unten mailla.
255 sanaa
