Taivaspentu
Kirjoittaja: Ruska
”Ensimmäinen käskymme sinulle on etsiä meille koko pentutarhan hienoin sammalpallo”, Virtapentu sanoi, kumartuen uhkaavan näköisenä yläpuolelleni. Toivoin, että tämä kaikki olisi vain ollut unta, eikä totta. ”Onko ymmärretty?” Katsoin vuorotellen Virtapentua, ja Kyyhkypentua, jotka katsoivat minua odottavasti, ja samaan aikaan painostavasti. Nyökkäsin varovaisesti, pelkäsin, että teen väärin, Virtapentu oli vain niin pelottava!
”Ymmärrän Virtapentu”, sanoin hiljaa ja katselin tassujani. ”Sano selvemmin!” Virtapentu tiuskaisi. Hätkähdin ja katsoin tassujani, mieleni teki itkeä. ”Ymmärrän Virtapentu!” sanoin kovemmalla äänellä. Virtapennun kasvoille levisi tyytyväinen hymy.
”Hae sitten meille se sammalpallo!” Kyyhkypentu käski. Nyökkäsin hiljaa, ja vilkaisin emoa, joka jutteli Orvokkisydämmen kanssa, naaras oli siirtynyt juuri puutarhaan. Pitäisikö minun mennä emon luo? Ettei minun tarvitse leikkiä tätä kamalaa leikkiä Virtapennun ja Kyyhkypennun kanssa. Ei, minun pitäisi leikkiä heidän kanssaan. En halua, että he alkavat piinaamaan minua, koska en halunnut leikkiä heidän kanssaan, he voisivat tehdä minulle kauheita asioita. Nousin seisomaan, ja korvani olivat kiinni takaraivossani, ja syy oli pelko.
”Etsin teille parhaimman sammalpallon”, sanoin hiljaa, ja katselin pentutarhaa. Sisarukset nyökkäsivät tyytyväisen näköisinä, kun aloin etsimään sammalpalloa. Löysin pian ison ja tiiviin pallon, nostin sen suuhuni ja kannoin Virtapennun ja Kyyhkypennun luo. Tiputin sammalpallon Virtapennun jalkojen juureen, ja katsoin tassujani. Toivoin vain, ettei minun tarvitsisi leikkiä tätä leikkiä pitkään.
”Onko tämä hyvä?” kysyin hiljaa.
// Virta?
