Tuimatassu
Kirjoittaja: Untuva
Heräsin aamuun hieman kankeana kuin mikäkin klaaninvanhin. Notkistin aavistuksen verran selkääni sekä venytin tassujani, joissa tuntui edelleen eilinen harjoittelutuokioni. Olin saanut Pimentovarjolta luvan harjoitella leirin ulkopuolella muutamia liikkeitä. En ollut harhaillut kauhean kauaksi, mutta sen verran kuitenkin, että olin löytänyt hyvän kokoisen puun vastustajakseni. Suurten harjoitusten jälkeen olin alkanut harjoittelemaan mestarini ohjaamien tuokioiden lisäksi myös itsenäisesti, sillä halusin kehittyä nopeammin ja paremmaksi. Saalistuksen harjoitteluun minulla ei riittänyt motivaatiota, mutta taisteluliikkeitä kertailin mielelläni. Oli itseasiassa helpompi suorittaa, kun ei ollut ketään tuijottamassa niskaan ja vahtimassa jokaista liikettä. Tietenkin arvostin mustaturkkisen mestarini opetusta, ja naaras vaikutti kovin taitavalta taistelijalta. Oli onni, että olin saanut mestarikseni kissan, joka oli saanut oppinsa itse päälliköltä. Harjoittelin myös sen takia, etten tuottaisi enempää pettymyksiä Pimentovarjolle. Suuret harjoitukset olivat sujuneet surkeasti omalta osaltani, mutten oikeastaan jaksanut enää käyttää aikaa niiden murehtimiseen. Osasin sentään ajatella, etteivät muut varmasti olleet kiinnittäneet suorituksiini niin kovasti huomiota, että muistaisivat vielä vuodenaikojen kuluttua moista.
Kömmin vielä hivenen väsyneenä pesästä ulos ja yllätyksekseni eräs soturioppilas liittyi seuraani. Yleensä minun luokseni harvemmin hakeuduttiin vain keskustelumielessä, joten mielessäni käväisi kysymyksiä siitä, mitä Harakkatassu olisi todella vailla. Oli myös outoa ajatella, että joku voisi viihtyä seurassani. Tuskin sellaisia kissoja olikaan. Yleensä kun en panostanut rupattelutuokioihin lainkaan, jos niihin edes jaksoin osallistua.
”Oletko menossa tuoresaaliskasalle? Haittaisiko, jos tulen samaa matkaa?” Harakkatassu esitti kysymyksensä. En minä niinkään olisi seuraa halunnut. Tuoresaaliin sai alas varsin hyvin yksinkin. Mutta koska kolli oli vaivautunut luokseni moista kysymään, niin pakko kai se oli suostua.
”Tule sitten”, tyydyin murahtamaan jotain nopeasti vastaukseksi. Suuntasin askeleeni suoraan tuoresaaliskasalle. Vilkaisin kollioppilaan suuntaan ja päädyin nappaamaan jäniksen. Olin syönyt edellisenä päivänä vain vaivaisen hiiren, joten vatsani huusi jo täytettä. En jäänyt odottamaan, mitä Harakkatassu valitsisi kasasta, vaan astelin sivummalle asettuen mukavasti syömään. Hetken päästä toinen tuli luokseni myyrä hampaissaan. Kiinnitin Harakkatassuun vasta nyt kunnolla huomiota. Hän omasi valkean turkin, mutta siinä oli hiilenmustia kohtia. Samassa muistin, että hän oli kuulunut suurten harjoitusten voittajajoukkueeseen. Harakkatassu taisi olla myös vanhin oppilas, joten hän kai pääsisi jonkun ajan kuluttua jo soturiksi. Hän oli varmaan jo loppusuoralla koulutuksessaan. En ollut tainnut aikaisemmin olla toisen kanssa mitenkään tekemisissä. Tietenkin nukuimme samassa pesässä, mutta jos sitä ei laskettu. En myöskään ollut aikaisemmin kiinnittänyt toiseen oikein huomiota, että edes kunnolla tietäisin, millainen kolli oli.
”Millainen mestari Henkäysvarjo on?” sanelin kysymykseni nielaistuani ensin lihapalaisen kurkusta alas. Tiesin suurin piirtein millainen klaanin varapäällikkö oli, mutta en tiennyt millainen hän oli mestarina. Kaipa se oli ihan hyvä tietää enemmän kuolonklaanilaisista, varsinkin kun Harakkatassu nyt tarjosi siihen tilaisuutta. Suurissa harjoituksissa olin ollut yövartiossa Henkäysvarjon kanssa, mutta muuten varapäällikköä ei ollut tullut lähempää seurattua. Mutta luulisi varapäällikön nyt olevan kelpo mestari. Harakkatassun tassuissa olisin ainakin ollut tyytyväinen mestariini.
// Harakka?
// 439 sanaa (KP-boosti käytössä)
