Karhumyrsky
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Työnnyin ulos aukiolle. Minttuvarjon ruumis oli yhä leirissä, ja sen ympärillä nuokkui muutama satunnainen kissa. Oli vielä aikaista, mutta ei menisi kauan, kun naaras kannettaisiin pois ja hyvästeltäisiin lopullisesti.
Näemmä Lauhapennun ystävä Mahlatassu oli viettänyt yönsä kuolleen mestarinsa vierellä yhdessä Surmakynnen ja parin muun kissan kanssa. Menetys oli valitettava, muttei maata kaatava. Klaani nousisi pian taas jaloilleen.
Minulla ei ollut lupaa syödä, enkä totta puhuakseni ollut sillä tuulella, että olisin viitsinyt käydä kysymässä sitä tyttärensä kuolemaa surevalta mestariltani, joka varmasti oli valmis upottamaan kyntensä kenen tahansa häntä häiritsemään rohkenevan kurkkuun.
Istahdin varjoon ja tyydyin siistimään sottaista turkkiani. Se oli pahasti sekaisin yön jäljiltä ja sieltä täältä sojotti epämääräisiä karvatuppoja. Ehkä tässä riittäisi työmaata siihen asti, että Minttuvarjon ruumis olisi kannettu pois leiristä ja elämä voisi taas jatkua tavalliseen tapaan.
Huomioni kiinnittyi hädin tuskin näkyvään liikkeeseen pentutarhalla. Valkean ja oranssin kirjava pentu työnsi päänsä ulos pesästä. Lauhapentu vilkuili ympärilleen varautuneen näköisenä. Minua rupesi väkisinkin hymyilyttämään: Pentu oli sattunut näkemään veren tahriman Minttuvarjon ruumiin aukiolla, ennen kuin Ruostekukka oli ehtinyt hakemaan hänet pois. Ainakin tuo lellitty kirpputurkki oli säikähtänyt kunnolla, jos jotain hyvää piti löytää.
Seurasin sivusta, kuinka Lauhapentu kipitti aukion poikki Mahlatassun luo. Pentu painautui ystäväänsä vasten. Kaksikko näytti vaihtavan keskenään muutaman vaisun sanan, kunnes Mahlatassu käänsi kollille selkänsä ja lähti tulemaan suuntaani. Pidin katseeni Lauhapennussa, kun kermanvärinen oppilas tassutteli ohitseni pesään. En voinut peitellä vahingoniloisuuttani.
Aikaa kului, ja viimein koitti aurinkohuipunhetki. Silloin Punatähti asteli aukiolle. Valpastuin saman tien. Päälliköllä oli selvästi jotakin mielessään. Nousin ylös ja hivuttauduin hieman lähemmäksi, kun punaruskea kolli kailotti kaikki ulos pesistään.
”Olemme menettäneet soturin. Minttuvarjo oli rohkea, nuori kissa. Otan saa hänen omaistensa suruun”, Punatähti aloitti ja painoi puhuessaan päänsä hetkeksi alas kuin kunnioituksen osoituksensa jo edesmenneelle klaanitoverilleen. Klaani pysyi ääneti. Olisi ollut kerrassaan väärin rikkoa surevien pyhää hiljaisuutta. Päällikkö nosti jälleen katseensa häntä ympäröiviin kissoihin. ”Mutta on meillä iloisempiakin uutisia. Tänään pidämme neljän kissan nimittäjäiset.” Nyt kissojen keskuudesta kuului kiivasta supinaa. Rinnassani syttyi pieni toivonkipinä.
”Karhutassu, tulisitko tänne eteen”, Punatähden pyyntö oli ennemminkin käsky. Nielaisin hiljaa ja astelin pää pystyssä hänen eteensä. Toivoin että turkkini ei ollut kovin karseassa kunnossa.
”Tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Karhumyrskynä”, kolli julisti vakaalla äänellä ja kutsui seuraavan luokseen. Siirryin sivummalle leveä hymy kasvoillani. Karhumyrsky! Se oli uusi nimeni, ja vieläpä komea sellainen!
Seuraavaksi Punatähti nimitti vielä Taivastassun ja Pikkutassun. Heidän uudet nimensä olivat Taivaslaulu ja Pikkukaaos. Juuri kun ehdin luulla nimittäjäisten olevan ohi, Punatähti kutsui luokseen vielä yhden kissan. Lauhapentu loikki eteen silmät hehkuen, vaikka huomasinkin että hän oli tavallista vaisumpi.
”Lauhapentu, sinut tullaan tuntemaan seuraavien kuiden aikana Lauhatassuna. Tuhkajuova toimii mestarinasi”, päällikkö maukui. Olin näkevinäni Lauhatassun hätkähtävän kuullessaan uuden mestarinsa nimen mainittavan. Ainakaan tuo kolli ei pääsisi lepsuilemaan.
//Joku nimittäjäisissä olleista kissoista? Voitte kirjottaa omat näkemyksenne Taivaan ja Pikun nimittäjäisistä x3
//441 sanaa
