Huomenkyyhky
Kirjoittaja: Aura
Huomenkyyhky toisteli Eloklaanin päällikön sanoja mielessään. Naaras läähätti stressaantuneena ja katsoi Mesitähteä avuttomasti. Häntä pelotti, hän halusi takaisin leiriin. Naaras uhkui hiljaa. Hän olisi halunnut ponnistaa, mutta ei uskaltanut. Entä jos hän tai pennut kuolisivat tähän?
”Ponnista vain”, Mesitähti kannusti vihollisklaanin kuningatarta rauhalliseen ja tyyneen sävyyn. Se rauhoitti Huomenkyyhkyä, että toinen ei panikoinut. Naaraskissa värähteli kylmyydestä. Hento lumisade oli vaihtunut räntäsateeseen, joka tuntui entistä inhottavammalta vasten hänen valmiiksi märkää turkkiaan.
”Mi-minulla on kylmä”, Huomenkyyhky tärisi ja rääkäisi sitten. Naaras tunsi, että ensimmäinen pentu syntyisi nyt ja ponnisti. Veri tahrasi maan hennon punertavammaksi ja ensimmäinen pentu liukui maailmaan. Huomenkyyhky kääntyi pennun puoleen hätääntyneenä, olisiko se elossa? Hänen sydämensä läikähti, pentu oli luonnonvalkea savunharmailla laikuilla. Varsin suloinen ilmestys. Huomenkyyhky oli kääntymässä sukimaan pentua, mutta rääkäisyn saattelemana hän tunsi lähes välittömästi ensimmäisen pennun syntymän jälkeen tarvetta ponnistaa uudelleen. Toinen pentu, oranssi ja raidallinen pienokainen syntyi maailmaan. Hänen onnekseen Mesitähti oli auttanut ensimmäistä pentua ja asetellut pienen naaraan Huomenkyyhkyn vatsan viereen. Naaras soi klaanipäällikölle kiitollisen, mutta väsyneen hymyn. Kuningatar muisti Hehkuaskeleen arvelleen pentuja olevan kolme, joten hän oletti vielä yhden pennun syntyvän.
”Sinä pystyt siihen”, Mesitähti kannusti nuorempaa kissaa tyynen rauhallisesti ja kosketti poikivaa naarasta hännällä lavalle. Huomenkyyhky puhisi ja valmistautui taas ponnistamaan. Seuraavaksi syntyi Jääviiltoa muistuttava pentu. Pentu oli punaruskea, kuten setänsäkin. Huomenkyyhky värähti muistellessaan Jääviiltoa. Jääviilto yrittäisi takuulla jotain hänen pennuilleen, siispä naaras päätti, että ei päästäisi pienokaisia silmistään. Ikinä, ehkä oppilasaikana aikaisintaan. Hän pitäisi myös huolen, että Henkäystähti antaisi hänen pennuilleen hyvät mestarit. Kului tovi, jos toinenkin, kun naaras vain suki pentujaan ja keskittyi hengittelyyn.
”Kiitos avusta, Mesitähti. Arvostan sitä todella, mutta minun pitäisi varmaan jo palata-”, kilpikonnakuvioinen naaras oli naukumassa, kunnes tunsi taas tarvetta ponnistaa. Hän rääkäisi suureen ääneen ja ponnisti. Viimeinen pennuista oli kaikista pienin ja heiveröisin, mutta hetken sukimisen jälkeen viimeinenkin pentu miukaisi säälittävästi. Huomnkyyhky katsoi pentujaan rakastavasti ja katsahti sitten Mesitähteen.
”Minä haluaisin, että sinä nimeäisit tämän viimeisen pennun. Ensimmäinen pennuista on Savupentu, toinen Kettupentu ja kolmas voisi olla, hmm.. Räntäpentu. Haluaisitko sinä nimetä pienimmän pennuistani? Hän ansaitsee nimen yhtä vahvalta kissalta, kuin sinä olet”, Huomenkyyhky naukui hiljaisella äänellä.
//Mesi?
