Nuppujuova
Kirjoittaja: Sirius
Tottahan toki.” kehräsin ja kosketin hännälläni Pyörresielun korvaa. Kolli katsoi minuun lämpimästi. ”Ihanaa, kun olet soturi. Voimme tehdä niitä pentujakin..” haaveilin. Yhtäkkiä säpsähdin. Olinko puhunut Pyörresielulle pennuista? ”Siis on mukavaa kun olet soturi.” sanoin nopeasti peittääkseni virheeni. Pyörresielu kehräsi ja asettui makaamaan aukiolle.
”Toivetassu ei taida olla täällä. Miksi hän lähti?” kysyin jos Pyörresielu tietäisi enemmän.
”H-hän taisi kuolla.” Pyörresielu naukui surullisesti. ’Ei voi olla todellista. Hirveä menetys hänelle ja hänen perheelleen! En osaa tehdä hänen oloaan paremmaksi.’ ajattelin tuskissani.
”Oikeastiko, hänkö kuoli? Hyvin surullista. Olen pahoillani.” nieleskelin. Tiesin kyllä että se oli totta. ”Ei se ole sinun vikasi.” Pyörresielu sanoi hieman reippaammin. Laskin häntäni hänen selälleen hiljaa, herättämättä huomiota. ”No, menisimmekö hakemaan tuoresaaliskasasta jotain? Totta kai tälläisten nimityksien kunniaksi täytyy syödä kunnon ateria.” nau’uin varovaisesti. Pyörresielu katsahti minuun. Ehkä se oli huono idea? ”E-ei meidän ole pakko.” sanoin.
”Mennään vain.” Pyörresielu sanoi ja lähti kohti kasaa. Näin että kasassa oli vähemmän riistaa kun aikaisemmin. ’Onkohan Pimentovarjo määrännyt yhtään metsästyspartiota kun hän on parantajan pesällä?’ ajattelin tuijottaen kasaa. Pyörresielu tökkäsi varpusta tassullaan. Vedin kasasta myyrän. ”Syödään tätä.” ehdotin. Pyörresielu nyökkäsi ja haukkasi myyrästä palan. Ruskeaturkkinen otus näytti hieman oudolta. Se oli kumminkin terveen näköinen. Se maistui mudalta ja mullalta, mutta oli kumminkin lihaisa ja maistuva. Söimme myyrän loppuun enempiä puhumatta. Vein rippeet kasaan. Pyörresielu vilkuili minua oudosti.
”No, mitä nyt?” kysyin. ”Ei mitään.” hän vastasi nopeasti. Jäin miettimään mitä kolli oli tarkoittanut tuolla.
”Pyörre?”
