Rosmariinitassu
Kirjoittaja: Saaga
En tiennyt mitä ajatella. Eikö kolli oikeasti muistanut rakkauden tunnustustaan vai valehteliko hän? Aistin kuitenkin häpeää hänen olemuksessaan ja tajusin, että hän valehteli.
“Ei huolta”, naukaisin, “Saalistin tuon oravan, kun olin partiossa. Ajattelin, että sinulla olisi nälkä, joten toin sen sinulle mutta sinä nukuitkin. Menin takaisin aukiolle mutta siellä oli niin tylsää, että tulin uudelleen tänne.”
Kävin makuulle kollin pesän eteen ja laskin pääni käpälilleni. Silmäni lupsuivat väsymyksestä. Ajattelustakaan ei oikein tullut mitään.
“Väsyttääkö sinua?” Lepakkohuuto kysyi. Pudistin päätäni.
“Vain hiukan. Ihan todella. Harjoittelin Sulkavirran kanssa saalistusloikkaa ja-” haukottelin pitkään kesken lauseen, “- Sulkavirta kehui minua. En ollut eikä ihan parhaassa tilassa, kun huolehdin sinusta ja olin hiukan väsynyt mutta sain silti kehuja.”
Unohdin kesken lauseen mistä puhuin mutta koitin jatkaa kuitenkin jotankin.
“Toivon todella, että tämä tarkoittaa, että minut nimitetään pian.”
Haparoin hiukan viimeisten sanojen kohdalla mutta sain kuitenkin ne ulos suustani. Suljin silmäni vain hetkeksi ja en edes tajunnut nukahtavani.
//Lepa?
